"Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua, keksii selitykset."

torstai 28. huhtikuuta 2016

Aamiais"muffinit" munasta ja pekonista

No nyt saadaan verenpaine nousuun! ;D


Ihana kaverini oli jakanut herkullisen "muffini"ohjeen facebookissa ja oli pakko testata tätä heti seuraavana aamuna aamiaisella yhdessä miehen kanssa.

Kyseessä on mukava, suolainen proteiinipommi, mitä voi varioida mielin määrin. Muffineihin voi hyvin lisätä esimerkiksi kasviksia ja jos tahtoo niin yhden munan voi korvata kahdella valkuaisella. Tällä kertaa minä tein ihan basic- ohjeen mukaan, missä viiteen muffiniin tarvittiin:
  • 7 siivua pekonia 
  • 5 kananmunaa
  • ohutta leipää muffinivuoan pohjalle
  • suolaa ja pippuria (tai muita mausteita oman mielen mukaan
  1. Paista pekoneita pannulla hieman (ei koppuraksi) ja nosta talouspaperin päälle.
  2. Kääri pekonit öljytyn muffinivuoan reunoille ja laita myös pohjalle pieni pala.
  3. Laita pekonikupin pohjalle ohut palanen leipää (itsellä halkaistua taikaruista)
  4. Kaada raaka muna pekonikuppiin ja lisää mausteita päälle.
  5. Paista noin 200- asteisessa uunissa 15-20minuuttia tai kunnes muna on sopivan kypsä.
  6. Herkuttele! ♥
Nää oli tosi hyviä ja kaksi muffinia piti hyvin nälkää!  Suosittelen kokeilemaan! :)



Loppuun vielä kuvaa siitä, miten käy kun hoitaa työasioita ja tekee samaan aikaan ruokaa (tässä tapauksessa bataattiranskalaisia)! :P Ja hei, luonnossa näyttivät vielä pahemmilta kuin kuvassa!


Mukavaa torstaita sulle! ♥

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Roadtrippiä, flunssaa ja mita kuulumisia





Sunnuntaita täältä sairasvuoteelta!

Täällä on yksi keuhkokipuinen yskijä! :( Tuntuu vaikealta esimerkiksi nukkua. Onneksi mies lähti tyttöjen kanssa vanhemman neidin futistreeneihin: saan hetken levätä itsekseni. Kohta ajattelin tekaista munatotin oloa parantamaan. Alkoholi pieninä annoksina on ihan hyvä lääke.
Mutta sitä ennen hieman kuulumisia tänne.

Viikko sitten viikonloppu vietettiin tyttöjen kanssa tien päällä. Perjantaina ajeltiin Ouluun ja sunnuntaina takaisin kotiin. 1200 kilometria ilmastoidussa autossa varmasti edesauttoi tätä flunssaa. Mutta reissu oli kyllä ehdottomasti kaiken arvoinen. Oli ihana nähdä omaa perhettä ja muuta sukua. Ja tyttöjen kanssa matka meni muutenkin niin hyvin. On mulla reippaat mimmit! ♥


Oulussa pääsin myöskin treenaamaan kun innokkaita lapsenvahteja löytyy useita. :) Meikä kävi Hukassa BODYATTACK- tunnilla, se kun on mun tuorein laji. Oli ihan huippua treenata attackia, vaikka välillä taas mietin, että mihin sitä on tullut lähdettyä mukaan. ;) Tähän tietenkin vaikutti pari huonosti nukuttua yötä ja orastava flunssa. Ihanaa se kuitenkin taas oli. ♥ Ja Hukka on kyllä vaikuttava paikka! Upean suuri hyvinvointikeskus, missä palvelukin pelaa erittäin hyvin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

 Ja hei!!! Viikon päästä starttaa mun vakkariattackit Tuusulan Hyvässä kunnossa! Ihan huippua!!! Olen odottanut tätä niiiiiiin paljon. Nyt vaan pitää toipua taudista kunnolla ennen sitä. Kaikki lääkkeet ja tarvittaessa lepo mukaan, niin eiköhän se siitä.


Kuten kerroin pari viikkoa sitten, niin me sovittiin perheen kesken, että jokainen yhteinen vapaasunnuntai startataan jotenkin spesiaalisti. Tällä kertaa ei päästy retkeilemään huonon sään ja minun flunssan takia. Siispä leivottiin ekaluokkalaiseni kanssa aamiainen vähän pidemmän kaavan mukaan. Lotta teki suklaamuffinsseja minun opastuksellani ja itse väsäsin kasviskalkkunamuffinsseja. Lisäksi päräytin proteiinipitoisen mansikka-banaanipirtelön.


Mun suolaiset muffinit onnistuivat todella hyvin, vaikka heti aloin miettimään vähän  ravintorikkaampaa vaihtoehtoa seuraavaa kertaa ajatellen (muunmuassa osan jauhoista aion korvata leseillä). Ehkäpä seuraavan kokeilun jälkeen jaan reseptin myös teille. :) Myös Lotan suklaamuffinit maistuivat oikein maukkaille kahvin kanssa! :)


Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin lopettelen tällä erää ja lähden parantamaan itseäni: tai vähintäänkin turruttamaan oloa.
Toivottavasti toiselta puolelta löytyy terveempää väkeä.


MOIKKAMOI!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Massin proteiini cookie- keksit



Hellurei ja uutta viikkoa toverit!



Onko siellä toisella puolella teitä, jotka olette maistaneet Massin proteiinikeksejä?

Mä tilasin näitä aikoinani kun sain hyvään hintaan ja koukkuun jäin todellakin! :)

Nyt niitä pitää tilata säännöllisesti aamukahvin kyytipojaksi: yleensä puoli keksiä riittää helposti, sillä ovat tuhtia tavaraa. Makuvaihtoehtoina löytyy manteli- valkosuklaa ja perus tuplasuklaa. Minun makuuni nuo valkosuklaiset ovat juuri sopivan äklömakeita, namnam.

Herkkujahan nämä ovat, mutta vähän parempia sellaisia. Ja proteiinia yhdessä keksissä on peräti 37,5grammaa!

Suosittelen lämpimästi maistamaan! Ja ei, tämäkään ei ole maksettu mainos, vaan pohjautuu ainoastaan omaan kokemukseen ja haluun vinkata hyvää tuotetta!




Mutta nyt uuden viikon kimppuun!


Moikkamoi!

torstai 14. huhtikuuta 2016

Still alive

Toistan itseäni tiedän....


Mutta kiirettä on keväällä pitänyt. Ei tahdo aikaa riittää tietokoneen ääreen, mutta nyt otin asiakseni istahtaa tänne päivittelemään kuulumisia kuvien kera.


Viime aikoina on tullut tehtyä töitä, töitä ja töitä eli jumpattu on urakalla. :)  Lisäksi on rakenneltu kesän aikatauluja ja tehty paperitöitä. Mutta aikaa on tullut pyhitettyä myös mun omalle rakkaalle perheelle! ♥ Muutamaan otteeseen olemme olleet koko perhe kotona yhtäaikaa ja se on parasta luksusta arkeen.



 Yksi tällainen päivä oli viime sunnuntai kun pakkasimme eväsreput ja suuntasimme aamiaiselle ja samoilemaan metsään. Ilma oli ihanan raikas, tosin jaloissa raikkaus kosteuksineen tuntui joltain muulta kuin ihanalta. Onneksi villasukat on keksitty.


Hitsit miten ihana oli istuskella luonnon helmassa ja juoda kuumaa kaakaota. Meidän puheensorinan ja taaperon ilon kiljahdusten lisäksi kuului vain lintujen viserrystä. Muuten kaikkialla oli vain hiljaista. Me samoiltiin ihan tässä kotimaastossa, joten tämä ihana hiljaisuus on ollut osa elämäämme jo vuodesta 2007, kun tänne maalle muutettiin. Mutta aina siitä nauttii ihan yhtä kovin.  Jokainen lenkki näissä maastoissa saa miettimään kuinka kiitollinen sitä voikaan olla tästä raikkaasta, puhtaasta ilmasta ja tottakai ihmisistä joiden kanssa saan tämän elämän jakaa! ♥



Meidän sunnuntain startti oli lämminhenkinen ja sovimmekin, että teemme vastaavanlaisia juttuja joka sunnuntai, kun olemme yhdessä vapaalla. Ei se paljoa vaadi, että saisi luksusta arkeen. Tärkeintä on olla kiireettömästi yhdessä rakkaiden kanssa. ♥


Huomenna meillä olisi tarkoitus lähteä roadripille kohti Oulua tyttöjen kanssa. Mies on duunissa, joten matka tehdään ihan tyttöjengillä. Muutama ajokilometri on edessä, mutta ei se haittaa!

 Minun mummoni on sairaalassa, eikä sieltä ilmeisesti enään kotiudu. Nyt kun lähdemme, niin kerkeämme rakkaan näkemään vielä kerran. Koskaan ei tiedä kuinka paljon aikaa meillä täällä maanpäällä on. Mutta jos tiedämme, ettei sitä aikaa ole jäljellä paljoa, silloin mikään ei ole tärkeämpää kuin olla vielä kerran siellä rakkaan ihmisen vierellä. Kiitos vaan kaikille työkavereille, jotka auttoivat tuntieni järjestelyjen kanssa ja näin mahdollistivat tulevan matkan. ♥♥♥ Olen enemmän kuin kiitollinen.  ♥♥♥


Mutta nyt jatkuu laatuaika mamman pienen ihmisen kanssa! Minä lupaan palata asiaan vähän useammin nyt, kun aikataulut vähän rauhoittuvat.


Mukavaa loppuviikkoa teille! ♥

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Bodyattack- koulutus takana...ja ohjauslupa kädessä! :D

Huhtikuuta kaverit!


Mites huhtikuun eka viikonloppu sujui? Mulla sujui erittäin fyysisesti, sillä osallistuin LesMills Bodyattack- koulutukseen Helsingin Herttoniemessä Jukurin Kimmon johdolla.
Olin valmistautunut koulutukseen hyvin, sillä koreografian olin opetellut kiitettävästi ennakkoon ja skriptannutkin biisit. Toki olin myös käynyt muutamilla bodyattack- tunneilla ja treenannut kotona.

Silti minua mietitytti, että olinko kuitenkaan vielä valmis jaloistani tähän hurjaan lajiin, sillä polvileikkauksesta oli aikaa vasta kaksi kuukautta. Mutta olin tehnyt sen mitä pystyin ja vaikka fysiikkani ei ole vielä omalla huipputasollani, niin se oli
tuohon polvileikkaukseen nähden erittäin hyvällä tasolla ja tuskin polvileikkaukseni näkyy ulkopuolisille juurikaan. Lähdin koulutukseen asenteella: annan kaikkeni, sillä enempää en voi antaa.

Lauantaina aloitimme koulutuksen ja toistemme esittelyllä. Mua jännitti aivan hirveesti, kuitenkin edellisestä LesMills koulutuksesta oli jo tovi aikaa enkä tiennyt mitä odottaa. Esittelyjen jälkeen vedettiin kovalla energialla Masterclass. Jo siinä selvisi, että meillä oli kasassa erittäin osaava ryhmä: todella hienolla tekniikalla liikuttiin alusta alkaen. Lauantaina treenasimme tekniikkaa ja teimme ensimmäiset kuvattavat ohjausharjoitukset. Reilu kahdeksantuntisen päivän päätteeksi lähdimme kotiin illan viettoon ja ottamaan haltuun seuraavaa omaa biisiä. Mä tosiaan olin kaikki biisit sisäistänyt etukäteen, joten illan vietin ihan vain perheen kanssa ollessa.

Yöllä ei uni oikein tullut, kun kroppa kävi niin ylikierroksilla ja asioita pyöri mielessä. Heräsin kolmelta kokonaan saaden unenpäästä kiinni vasta juuri ennen herätystä.

Kyllä otti päähän lähteä toiseen päivään muutaman tunnin unien voimin, vieläpä kun vatsakin oli aivan sekaisin. Onneksi toinenkin päivä sujui kaikenkaikkiaan hyvin, vaikka piip- testi menikin alakanttiin varmaan juuri tuon unenpuutteen/vatsan takia. Sunnuntaina tehtiin ohjausharjoitukset pariin otteeseen ja sain mielestäni tosi kivaa palautetta. Teknisiä asioita mulla ei ollut juuri ollenkaan korjattavana, joten aloin varovaisesti uskoa, josko tää päättyisi hyvin...?

Sunnuntai-iltana maistui niiiiiin lasi punkkua


Ja niinhän siinä kävi, että lopputulos oli PASS ja saan alkaa ohjaamaan lajia vaikka heti. Arviontilomakkeeseen sain vielä sydämenkin Connection- kohtaan, mikä lämmitti mieltä valtavasti! ♥ Olen todella helpottunut ja onnellinen lopputuloksesta. Mieli (ja keho) oli eilen niin väsynyt että tuli pillitettyä kotimatkalla oikein huolella. :D Onneksi ajelin autoa yksin. :)
 Matka näiden leikkausten sun muiden jälkeen ei ole ollut aina ruusuilla tanssia, mutta olen yrittänyt huonoilla hetkilläkin ajatella positiivisesti ja painanut menemään vieläkin lujemmin. Lopputulosta pidän kovan työn lopputuloksena.

Mitäs nyt sitten? Pari päivää koitan olla ajattelematta Bodyattackia liikaa, vaan panostan mun muihin tunteihin ja töihin ylipäätänsä. Mutta sitten alkaakin matkani huipuksi bodyattack- ohjaajaksi. Se tarkoittaa, töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Ja sen työn olen valmis tekemään.



Mutta nyt aamupalaa ja jalkojen auki rullaamista! :D :D :D