Polvileikkauksen vuosipäivä

26.09.2011 operoitiin oikea polveni

Oikea koipi 26.09.2012

Tänään on siis polvileikkaukseni vuosipäivä. Kroppakin taitaa sitä muistella, koska heräsin yöllä järkyttävään paineeseen vatsassa ja sieltähän se sitten lähti purkautumaan kitkerän nesteen muodossa. Nukkumaan en uskalla/pysty enään menemään, joten jaan kanssanne muistoja vuoden takaisesta, sekä elämästä sen jälkeen.

Mistä kaikki sai alkunsa?
20.08.2011 olin bodycombat- ohjaajakoulutuksessa Helsingissä toista päivää kolmesta. Kävimme juuri läpi challence- haastetta, mikä sisälsi muunmuassa hyppypotkuja. Jalkani olivat melko raskaat edellisen päivän taisteluista ja tyhmyyksissäni olin vaihtanut toiseen päivään eri kengät. Ensimmäsiin hyppypotkuihin ponnistaessani kenkä jäi ikäänkuin alustaansa kiinni, joten hyppypotku lähti epäonnistumaan heti alkutekijöissään. Alastulo oli jo valmiiksi tuhoon tuomittu ja jalan tömähtäessä maahan polvi olisi halunnut mennä toiseen suuntaan. Sain itseni heitettyä selälleni ennekuin mitään pahempaa kerkesi tapahtua.
Ensiapu oli paikalla välittömästi ja ohjaajamme kävi hakemassa kylmäpussin ja särkylääkkeet. Hammasta purren koitin pysyä hillittynä, mutta kuulemma ilmeestä näki, että nyt oli tosi kyseessä.
Ei muuta kuin soittamaan mies noutamaan minut ja Kampin terveystaloon. Pääsin välittömästi lääkärin vastaanotolle ja vielä päivystävälle vammapolillekkin. Epäilivät kierukan repeämää: sain lääkkeet, saikkua pari viikkoa ja kepit sekä robottijalkatuen.
Sitten ei muuta kuin odottamaan maksusitoumusta magneettikuviin.
Sairasloma ehti loppua ja palasin jo töihinkin ennenkuin magneettikuviin pääsin.
Minua hävetti mennä sinne, koska ajattelin, että luulevat vain minun tuhlaavan vakuutusyhtiön rahoja. Olinhan jo ihan hyvin toipunut. Pientä arkuutta tietenkin oli jalassa, mutta sehän kuuluin asiaan.

Magneettikuvaus 12.09.2011Kampin Terveystalossa ja lääkäriaika kuvien lukuun 13.09.2011
Menin kuulemaan tuloksia varmana siitä, että ei sieltä mitään löydy. Yllätys olikin siis melkoinen, kun lääkäri alkoi luettelemaan, mitä kaikkea sieltä oli hajonnut:

• Eturistisiteen totaalinen repeämä (käytännössä poikki)
• Molempien kierukoiden repeämä
• Sisäsivusiteen repeämä

Ei muuta kuin ortopedille aikaa varaamaan. Lääkäri kirjoitti lähetteeseen, että minulle täytyy määrätä urheiluvammoihin erikoistunut ortopedi. Lisäksi minun oli jäätävä sairaslomalle. Sain ajan Kallion Tapiolle samalle viikolle. Leikkaustuomiohan sieltä tuli (varmaan vaihtoehto olisi ollut alanvaihto..).
Sitten ei muuta kuin työnantajille ilmoittamaan. Moni suhtautui ymmärtävästi ja kovasti tsemppasi. Olipa sitten niitäkin, jotka olivat päin naamaa ainoastaan pahoillaan siitä, että joutuvat minun takiani "kuseen." Aivan kuin edessä häämöttävän leikkauksen pitkine ja tuskaisine kuntoutuksineen olisin väen väkisin halunnut.

Leikkaus Kampin Terveystalossa 26.09.2011
Leikkausaamuna jännitti kovasti. Käytiin viemässä tyttö hoitoon ja mies lähti viemään minut Helsinkiin. En olisi pystynyt syömään enkä juomaan vaikka olisin saanut. Minun piti olla paikalla klo 9. Ortopedi kävi minua jututtamassa ja hyvin nopeasti pääsin myös leikkauspöydälle ja nukutukseen.
Muutamia tunteja myöhemmin heräsin omalta paikaltani vielä autuaan tietämättömänä, millaisia kipuja oli luvassa. Minulle oli alunperin kerrottu, etten välttämättä pääsisi kotiin yöksi. Näin jälkikäteen olen todella kiitollinen, etten edes yrittänyt. En nimittäin olisi pärjännyt. Heräsin yöllä useita kertoja siihen, että olin niin tuskissani, että hengittäminenkin oli todella vaikeaa. Sain maksimilääkitykset, eikä nekään oikeen riittäneet. Aina hetkellisesti pystyin nukahtamaan, ennenkuin seuraava kipuaalto tuli.
Jokatapauksessa leikkaus oli mennyt suunnitelmien mukaan eikä (luojan kiitos) mitään uusia ylläreitä löytynyt.

Edelleen Kampissa 27.09.2011
Varasin leikatulle jalalle ensimmäisen kerran muistaakseni heti aamulla. Tapasin fyssarin, jonka kanssa käytiin muutama kuntoutusliike läpi. Sitten mies tulikin hakemaan. Reppana oli todella huonovointinen, ihan kalpea kasvoiltaan. Teki kuulemma pahaa nähdä minut niin kipeänä! Huoli rakkaimmasta oli kova ja varmaan olisi toivonut voivansa kantaa edes vähän kipua minun puolestani.♥♥♥

Kuntoutus
Sain mukaani kuntoutusohjeet ja käskyn pitää robottijalkatukea ainakin kuukauden. Ensimmäinen kontrolli lääkäriasemalla olisi kuukauden päästä. Liikelaajuus alkuvaiheessa olisi 0-90 astetta. Jäykkää menoa oli luvassa. Alkupäivät olivat aika tuskaisia, lääkkeitä kului paljon. Onneksi kultainen ukkeli siirsi talvilomansa, jotta voisi hoitaa minua ja tyttöä sekä huolehtia kodista. Sain siis keskittyä alusta alkaen itseni hoitamiseen.
Siitä se pikkuhiljaa lähti. Kodista ja pienestä lapsesta huolehtimiseen ei olisi ollut mitään saumoja. Toki rakkautta ja hellyyttä pystyi lapselleen antamaan, mutta siihenpä se sitten jäikin. Isänsä kanssa touhusivat sitten kaikkea mukavaa. Meidän tytöllä on kyllä maailman paras isä ja minulla maailman paras aviomies!♥♥♥
Kävin kontrollikäynnillä ortopedin vastaanotolla säännöllisesti ja kuntoutin jalkaani päättäväisesti, mutta maltillisesti. Liika tekeminen voisi aiheuttaa sen, että ristiside jäisi löysäksi. Fyssaria en kuntoutukseeni tarvinnut (sain kyllä lähetteen varmuuden vuoksi, mutta ortopedi oli sitä mieltä, että pärjään hyvin itseksenikin).
Kuukauden kuluttua pääsin ensimmäistä kertaa kuntosalille. Ekan treenin yhteydessä napsautin heti takareiteni, mutta muuta takapakkia ei sitten koko aikana tullutkaan.
Kolmen kuukauden kontrollissa minulta kysyttiin sairasloman jatkamisesta. Vähän lääkäri kohautti kulmiaan, kun totesin etten halua. Oli parempi palata takaisin töihin, edes yrittämään.  Toki tiety lajit oli alussa kiellettyjen listalla, samoin tietyt liikeet. Sovittiin, että jos tulee takapakkia, voin aina jatkaa sairaslomaa edes osittaisena. Sitä takapakkia ei koskaan tullut. Helmikuun lopulla kontrollikäynnillä sain peliluvan ja kiitosta hyvin hoidetusta kuntoutuksesta. Kaikki oli paremmin kuin olisi uskaltanut edes toivoa. Toki sen eteen tehtiin myös töitä, laakereilla lepäillessä tuskin olisin vieläkään toipunut.
Tähän päivään
Ihan toisen veroinen polvi ei ole vieläkään. Lähemmäs kaksi vuotta menee täydelliseen kuntoutukseen. Mitään polvi ei kuitenkaan estä. On se toki jäykempi ja hitaampi vielä kuin toinen ja takareisi on pienempi kuin vasemman, mutta pikkuhiljaa se kirii etumatkaa kiinni.  Myös riski, että se menee uudelleen on ensimmäisen vuoden aikana suuri. Siitä riski koko ajan pienenee. Jops selviää pahemman yli, niin eiköhän tuo ole jopa vahvempi kuin alkuperäinen. Nimittäin kyllä minun takareiden jännekimppu on terästä! ;D
Nyt kun katsoo aikaa taaksepäin kulunut vuosi on ollut raskas. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Tästä kokemuksesta on äärettömän paljon hyötyä työssäni Kuntosalivalmentajana ja Personal trainerina sekä ryhmäliikunnanohjaajana. Olen tutustunut omakohtaisesti paljon kuntouttavaan liikuntaan. Lisäksi on omakohtaista kokemusta vaihtoehtoisista liikkeistä, kun pitää polvea varoa, mutta myös polvea ympäröiviä lihaksia vahvistaa.
Lisäksi se mikä ei tapa- vahvistaa. Kait se pätee tähänkin.
HUOM!
Vaikka minulla kaikki sujui kuin tanssi (noh, eiköhän aika ole joitain muistoja kullannut..), niin kyseessä on pieneen leikkaukseen nähden pitkä kuntoutus, mikä ei yleensä suju näin hyvin. Jos minulla olisi ollut 10 vuotta enemmän ikää ja/tai jos työni olisi toisenlainen leikkausta ei olisi välttämättä tehty. Kaikille sitä ei voi suositella, sillä tässä on myös paljon riskejä olemassa!!!!
Minun toipumistani nopeutti se, että lihakseni olivat todella hyvässä kunnossa ennen leikkausta. (->Ne jotka tuntevat minut, tietävät, että jalkani ovat naiseksi jopa epätavallisen lihaksikkaat). Muussa tapauksessa esimerkiksi jalalle ei olisi varattu moneen viikkoon. Tämä taas olisi johtanut vielä nopeampaan lihasten surkastumiseen. Lihasten takaisin saaminen on tosi vaikeaa (hox muistakaa tämä myös jos haaveilette nopeasta painonpudotuksesta..) ja lihasten saaminen taas on kuntoutuksen tärkeimpiä tekijöitä.
En halua pelotella ketään, mutta en myöskään maalailla ruusunpunaisia kuvia.
Toisaalta, jos uskot asiaasi ja olet valmis tekemään töitä sen eteen, niin kaikki on mahdollista.

Aivan mahdottoman ihanaa ja myöskin kivutonta päivää teille kaikille!

Aikalailla samnlaiset pattipolvet jo. Kyllähän noissa lajivalinta näkyy enemmän kuin leikkaus...