Eilen tuli vetäistyä Muay thai- pöksyt jalkaan ja hanskat käteen: it was BODYCOMBAT- time.
Pääsin ohjaamaan eilen ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan BODYCOMBAT 64- ohjelman yksin. Eka kerta uutta jännittää aina, etenkin kun tiesin asiakkaiden vetäneen ohjelmaa jo useamman kerran. Toisaalta jännityksen lisäksi minä aina odotan BODYCOMBAT- ohjauksiani innolla. Laji kiehtoo minua todella: se on rankka ja siinä riittää haastetta. Olen itse ohjaajatyypiltäni aika tekninen ja tässä lajissa minulla riittää paljon haastetta motivoinnin ja koutsaamisen kanssa. Bodycombatissa voi loputtomiin kehittää esimerkkitilanteita, missä sitten selventää joitain tekniikoita. Lisäksi laji on raskas, joten se vaatii ohjaajalta kannustamista, jotta asiakkailla olisi mahdollisuus ylittää itsensä kerta toisensa perään. Tottakai myös tekniikassa voi aina kehittyä+ mitä enemmän omaat lajitietämystä, sen mielenkiintoisemman tunnin pystyt luomaan. Koskaan et ole valmis ja tämä on erittäin kiehtovaa ja haastavaa.
En aikoinani rakastunut BODYCOMBATTIIN ensi silmäyksellä. Mutta kuten aina rakkaille asiakkaillenikin sanon: kokeilkaa lajia ainakin kolme kertaa ennenkuin päätätte lopullisen mielipiteenne. Ekan kerran jälkeen itse vannoin, etten koskaan enään mene tuolle tunnille. Tänä päivänä ohjaan lajia ja rakastan sitä. Olen oppinut: älä koskaan sano ei koskaan.
Aloitin Bodycombatin ohjaamisen elokuussa 2011. Alkuun taipaleeni oli rikkonainen polvileikkauksen vuoksi, mutta nyt olen saanut pikkuhiljaa alulle ehjän suhteen lajiin. TÄÄLTÄ voit lukea oman bodycombat tarinani. Toivon mukaan voin olla esimerkki monille siinä, että kaikki on mahdollista jos uskaltaa uskoa ja uskaltaa kulkea päämääräänsä kohti, VAIKKA se tie olisikin joskus kivinen.
Syksy on minulle Bodycombatin suhteen vielä avoin. Koska työkuvioni ovat muutumassa, en ole vielä mihinkään sopinut vakkari Bodycombat- tunnista
(niin että jos Lahti, Mäntsälä, Riihimäki, Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Kerava tai jossain lähellä näitä paikkoja tarvii ohjusta, niin saa kysyä..).
Pariin suuntaan kyllä neuvotellaan asiasta.. :) Jos BODYCOMBATTIA pääsen vakkaristi myös syksyllä ohjaamaan, aion lajiin panostaa enemmän: opiskella lajitekniikoita käytännössä ja lajitietämystä teoriassa. Mieskin on pyytänyt mua heidän itsepuolustustreeneihin mukaan: katsellaan. :) Jos en vakkaristi lajia ohjaa, niin sitten yritän sitä asiakkaana treenata. Siitä kuitenkin lähdetään, että rakasta lajia voisin myös tulevaisuudessa ohjata. :)
Mutta sitten näihin kuviin. Eikö olekin mahtavat pöksyt???? :) Mun mies tilasi nämä ja nuo hanskat internetin ihmeellisestä maailmasta muutama vuosi sitten. Nyt pitkästä aikaa housut mahtuvat jalkaan ilman, että kengurun pussi pursuaa saumoista ulos! :D Kyllä se kuuden raskauskilon lähtö kevään aikana tästä kropasta näkyy ja tuntuu vaatteissa (ei, en pitänyt näitä housuja toooodellakaan vielä talvella..). Ei niin uuden asukokonaisuuden kruunaa ihan basic, vanha kunnon reebok- paita.
Mites se tunti sitten meni? Mielestäni ihan hyvin. Koreografian hallitsin hyvin. Alkuun olin taas teknisempi: ohjeistin tarkkaan tekniikkaa. Mutta uskon, että loppua kohti pystyin yhä enemmän kannustamaan ja puskemaan kaikkia eteenpäin. Näin ainakin toivon. Salissa oli ainakin hikisiä, mutta niin aurinkoisia, hymyileviä naisia. :)
Edelleen koen tässä lajissa olevani jotenkin alaston ja haavoittuva. Mutta tämän herkkyyden pyrin kääntämään vahvuudeksi. Se epävarmuus kuitenkin suljetaan visusti takataskuun eikä anneta sen hallita mieltä.
En ole valmis, enkä täysin itsevarma tässä lajissa. Mutta se pistää minut puskemaan vieläkin lujemmin, joka kerta kun ohjaajan lavalle astun. Se pistää minut myös valmistautumaan jokaiselle tunnilleni erityisen huolella. Toivon ja uskon sen myös näkyvän ulospäin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti