"Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua, keksii selitykset."

tiistai 16. helmikuuta 2016

Tavoitteita kohti- pienin ja suurin askelin

Aurinkoista tiistaipäivää!





Eilen kävin pitkällä kärrykävelyllä ja sen aikana oli aikaa pohtia omia tavoitteita muunmuassa työn suhteen. Olen henkeen ja vereen"Jumppapirkko" ja vaikka olen esimerkiksi lisensoitu Kuntosalivalmentaja ja Personal trainer- satsaan tällä hetkellä nimenomaan ryhmäliikuntapuoleen. Kyllä varmasti vauvan kasvaessa ja siirtyessä päivähoitoon tilanne tulee olemaan toinen. Mutta nyt on hyvä olla näin. Rakastan ryhmäliikuntaa ja toivon sen myös näkyvän tekemisessäni.

Olen löytänyt tekemiseeni hyvän harmonian: tiedän osaavani rakentaa laadukkaita kokonaisuuksia ja pystyn toimimaan uskottavana konseptituntien vetäjänä. Tämä hyvä harmonia on saavutettu pysymällä tarpeeksi paljon mukavuusalueella töitä tehden. Itseluottamus syntyy kun tiedät olevasi hyvä siinä mitä teet. Oman ammattitaidon rakentaminen on kuin kuntopohjan luominen: ensin luodaan perusta mukavuusalueella ja kun pohja on kunnossa aletaan hioa huippuja menemällä tarpeeksi usein mukavuusalueen ulkopuolelle.
Olen yrittänyt tässä(kin) asiassa oikoteitä onneen!
Vuosia sitten minulla oli hillitön halu kehittyä ja mennä höyryveturin tavoin eteenpäin KOKOAJAN!
En kerennyt pysähtyä paikoilleni, kun aina piti olla oppimassa uutta. Ja ei pelkästään uutta, vaan välillä askeleet hyppäsivät todella kauas siitä mitä olen. Tämä (liiallinen) kehityshalu ajoi minut lopulta kriisiin, mikä osoittautui lopulta todella hyväksi jutuksi. Pysähdyin miettimään ja sanoin myös ääneen (muunmuassa täällä blogissani), miksi menen kokoajan mukavuusalueen ulkopuolelle, enkä voisi VÄLILLÄ pysyä omilla vahvuuksillani ja kehittyä ja vahvistua siellä?

Niimpä seuraavina vuosina olin ensin haalimatta lisää lajeja ohjauskategoriaani. Keskityin pureskelemaan paremmin jo oppimaani. Kun vihdoin halusin taas kouluttautua lisää syvensin jo oppimaani sekä kouluttauduin lajeihin, jotka aidosti tuntuivat olevan"minun juttuni." Tämä muutos teki hyvää ja luulen tämän näkyneen positiivisena asiana esimerkiski valmentamisessani. Kun luotan itseeni, uskallan antaa itsestäni enemmän. Ja kun tiedän mistä puhun ja mitä teen, myös asiakkaat saavat mukavamman liikuntaelämyksen valmennuksessani.

Tällä työelämän peruskestävyysalueella on ollut hyvä olla, mutta aikansa kutakin. Jotta kehitys jatkuu, tarvitsee taas välillä poistua mukavuusalueelta. On uuden koulutuksen aika....

HUHTIKUUN 2.ja 3.päivä räjähtää! NIMITTÄIN BODYATTACK- ohjaajakoulutus!!!!



Ehkä maailman raskain ryhmäliikuntatunti ja minä olen päättänyt kesyttää sen. TIEDÄN sen vaativan töitä ja paljon. Bodyattackin sanotaan vastaavan 10 kilometrin juoksulenkkiä ja minähän en ole saanut juosta askeltakaan kesän jälkeen. ONNEKSI peruskestävyys on kunnossa, kiitos muiden lajien. Juoksun saan startata reilun viikon kuluttua, joten silloin valmistautuminen alkaa todenteolla.

Aion tehdä kaikkeni, että poistun koulutusviikonlopusta ohjauslupa taskussa. Porkkanana on tieto, että pääsen ohjaamaan lajia heti kun lupa on saavutettu.

Bodyattack- koulutus on myös hyvä välietappi matkalla kohti puolimaratoonia! Tarkoituksenani on osallistua kesällä puolikkaalle, näillä näkymin 30.07. Hämeenlinnaan. Mutta nyt kaikki keskittyminen suunnataan huhtikuun eka viikonloppuun!

Töitä, töitä ja töitä vaatii molemmat tavoitteet.

  Mutta sen työn olen valmis tekemään!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti