"Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua, keksii selitykset."

torstai 25. helmikuuta 2016

Onnea onnettomuudessa- vähän erilainen päivä elämässäni



Meillä hajosi auto muutama päivä sitten. Rengas "lisukkeineen" irtosi kesken miehen ajon. Luojan kiitos autoja ei tullut vastaan eikä henkilövahinkoja tullut! ♥ Kuitenkin meille tämä aiheuttaa taas vähän lisää päänvaivaa, sillä kolmesta autosta meillä on yksi kunnossa ja olemme täysin riippuvaisia kahdesta autosta (vuorotyö, pitkä työmatka ja julkista liikennettä ei ole). Toisen auton piti lähteä ajoon eilen, mutta NOUP! Uusi vika, eikä tietoa mikä se on...

Viimeiset vuodet on mennyt niin, että ympäriltämme hajoaa kaikki materiaali: autot, kodinkoneet, talokin. Kun yhden saa kuntoon, kaksi seuraavaa menee hajalle. Välillä sitä miettii, että riittäisikö jo ja olisiko välillä vähän onneakin matkassa. Toisaalta meillä on terveytemme ja tämä rakas perheemme.♥ Ehkä juuri siksi kerta toisensa jälkeen asiat korjataan ja jatketaan eteenpäin. Ehkä se onni kukoistaa joku päivä myös "materiaalissakin." :)

Tytöt lähtivät onneksi mummolaan tiistaina ja eilen illalla saimme lainaksi toisen auton. Eilinen aamu+päivä piti kuitenkin selvitä yhdellä kulkuvälineellä. Miehen duunit alkoivat jo klo 06.00 ja minulla oli kaksi vaihtoehtoa:
1.viedä ja hakea hänet duunista ja kiiruhtaa siitä omiin ohjauksiin.
2. mies menisi itsekseen ja minä kävelisin"vähän" bussipysäkille ja menisin osittain julkisilla ja osittain kävellen töihin. Olin ottanut selvää bussiaikatauluista ja täältäpäin, n.8kilometrin päästä menisi yksi bussi aikalailla passeliin aikaan.



Reippaana tyttönä valitsin luonnollisesti jalat: minulla on hyvä kunto ja luotan jaksamiseeni. Sitä paitsi mielummin käytän aikaani pari tuntia kävelyyn kuin auton ratissa istumiseen: halvemmaksikin tämä tulisi, joten pihi mieleni oli mielissään. ;)




 Valmistauduin matkaan hyvin ja olin oikein innoissani pienestä kävelyseikkailustani. Sää oli mukavan raikas, muttei liian kylmä. Ipodista kuuntelin uusien LesMills lajien musiikkia ja välillä otin muutamat juoksuaskeleet, olinhan juuri samana päivänä saanut aloittaa juoksun lempeästi.
Jossain vaiheessa tahti alkoi vähän rauhoittua: en ole kuitenkaan tottunut kävelemään tuntitolkulla ja reppu selässäni oli täynnä jumppakenkiä suihkuvehkeitä, vesipulloa sun muuta. Lisäksi maastooni kuului välillä pitkiäkin nousuja ja liukkaitakin kohtia.


 Matkaa minulla on lähimmälle bussipysäkille 8km. Olin kuitenkin arvioitua nopeampi, joten päätin jatkaa matkaa vielä vajaan pari kilometria: minulla kun oli reilusti aikaa bussin tuloon enkä halunnut kylmettyä. Kävelin vajaan kaksi tuntia ja bussiin istuminen tuntui sen jälkeen taivaalliselta.  osasinpa melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen pysäyttää bussinkin ja ostaa lipun! :D :D :D

Kylällä matkaa kuntokeskukseen oli vielä muutamat kilometrit ja sain kävelyurakkaani vielä vajaan puoli tuntia lisää! Kaikenkaikkiaan kävelin vajaan 2h30min johon sisältyi tosiaan muutamat juoksuetapit. Siitä sitten jatkamaan kuntoilua BODYCOMBAT- ja joogaohjauksiin vaatteenvaihdon ja banaani+palkkaritankkauksen jälkeen. Väsymys ei iskenyt tunneilla: päinvastoin olin mielestäni oikein energinen. Mutta illalla ei tarvinnut paljon nukkumattia odotella! :D Raittiin ilman myrkytys teki tehtävänsä! :D


Punaposki valmiina combat ohjuksiin kävelylenkin jälkeen


Ajattelin jalkojen olevan varmasti tosi kipeät aamulla herättyäni, mutta mitä vielä. Ei painanut yhtään normaalia enempää eilinen seikkailu. Siitä innostuneena päätin käydä aamulla vähän juoksemassa. Juoksin hidasta tahtia 20 minuuttia. Olen äärettömän iloinen ja ylpeäkin itsestäni. Varovainen juoksulupa astui voimaan eilen ja viimeksi olen saanut/pystynyt juoksemaan viime kesänä. Tästä se lähtee: matka heinäkuun lopun puolimaratoonille! ♥ Pikkuhiljaa pienin, mutta varmoin askelin!

Tänään kuntoilut jatkuvat Bodycombat ja RPM- tuntien ohjauksilla, joten lisää reippailua on vielä luvassa. Näihin ajattelin tällä kertaa mennä rehellisesti autolla! :D Mutta kyllä meinaan jatkossakin hyötyliikkua ja etsiä ratkaisuja myös hankalampiin tilanteisiin.

Kun tuntuu, että asiat romahtaa niskaan, niin ei siinä muu auta kuin huokaista syvään, kääriä hihat ja alkaa selvittämään asioita. Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja positiivisen asenteen turvin kestää vastoinkäymisiä vähän paremmin.

Voikaa hyvin ystävät! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti