Rakastan liikkumista. Olen onnellinen, kun liikun, olen onnellinen kun liikutan muita. Liikun ilokseni ja elääkseni.
Mitä tapahtuu kun ikiliikkuja ei voi liikkua? Sain maistaa hetken elämän ilman liikuntaa: Liikunta ei ole minulle enään koskaan itsestäänselvyys, vaan se on ihana etuoikeus.
Elokuussa polveni hajosi työtapaturman seurauksena. Syyskuun lopussa edessä oli leikkauspöytä: eturistiside laitettiin uusiksi, lisäksi kierukka ommeltiin kasaan ja sivuside operoitiin. Edessä oli pitkä kuntoutus ja toipuminen.
Ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen olivat melko tuskaisia: särkylääkkeitä meni suuria määriä ja makuuasento kävi erittäin tutuksi. Kävely keppien kanssa kuitenkin sujui ja sisukkaasti, mutta maltillisesti aloitin kuntouttamisen ja opettelin uudelleen varovaisen kävelyn.
Pari viikkoa leikkauksesta sain heittää kepit pois, jälkitarkastuksessa
kuukausi leikkauksen jälkeen ortopedi kehui edistymistäni: kuntoutus oli niin hyvällä mallilla, kuin tässä vaiheessa vain oli mahdollista. Sain myös luvan aloittaa liikunnan. Voi sitä riemun määrää!!!!
Kohta neljä viikkoa on ikiliikkuja ollut liikkeessä taas. Yllättävän nopeasti oli lihakseni surkastunut ja kunto rapistunut, joten jouduin aloittamaan kaiken melkein alusta. Kuitenkaan yhtään epätoivon kyyneltä en sen takia ole vuodattanut. Asiat voisivat olla paljon pahemminkin, minä sentään olen etuoikeutettu kun saan taas liikkua!
"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti