Voitte vain kuvitella, miten käy, kun n.20 viikkotuntia urheilua/ liikuntaa muuttuu täydeksi nollaksi, jopa hyötyliikunta jää. Ja kun on tottunut mussuttamaan paljon normaalia enemmän tuon suuren kulutuksen vuoksi.....
Leikkauksen jälkeen ainoa matka mihin sai/uskalsi kävellä oli jääkaappi. Kivut ja säryt oli kovat ja herkut hyvä lohtu.
Kun liikunnan sai varovaisesti aloittaa, ei se poistanut sitä tosiasiaa, että edelleen jääkaapille tuli käveltyä no tuota... aika usein, liian usein. Vasta viime aikoina on pystynyt harrastamaan enemmän liikuntaa, alkuun liikuntakin oli lähinnä kuntosalia ja varovaista spinningpyörän polkemista.
Kuntouttaminen on vaatinut paneutumista ja energiaa. Ja kun se on sujunut, olen palkinnut itseni vaikkapa ah, NIIIIN ihanalla (sarkasmia..) Mäkkiaterialla.
Lisätään tähän settiin vielä kaammosmasennus ja lähestyvä joulu, niin voidaan todeta, että aikamoisen urakan olen itselleni aikaiseksi saanut.
Urakka olisi edessä: urakka nimeltä jumppavaatteisiin mahtuminen. Tai no mahdunhan minä edelleen (ihanan joustavaa matskua..), mutta vaikka kuinka katselisi maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi, niin ei voi mitään tosiasialle, että makkarankuorta lähinnä muistuttavat ja makkaroistakin ehkä eniten siskonmakkaraa.. Ja asian voi varmistaa puntarillakin: KYLLÄ, olen lihonnut.
Olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni monta kertaa, mutta jotenkin se on ollut niin vaikeaa. Ei ole ollut energiaa siihen, vaan olen satsannut kaiken ylimääräisen energian kuntoutukseen (ja se onkin sujunut aivan täydellisen hyvin). Selityksen makua kyllä tässä, joku voisi sanoa, ja oikeassa olisi! ;) Tiedänhän minä sen. Mutta joskus asioita on vaan niin paljon helpompi sanoa kuin tehdä. Varmaankin jokainen tietää sen!
Nopeasti kehitys varmaan kääntyy taas toiseen suuntaan, kun tiedossa on taas se n.20h liikuntaa/urheilua per viikko. Olen myöskin sellainen, että kun liikun paljon, syön automaattisesti terveellisemmin. Mutta miksi sitä on niin hiton vaikeaa noudattaa hyväksi havaittuja, oikeita metodeita aina??? Mä tiedän ihan älyttömästi oikeanlaisesta ravinnosta ja tiedän tasantarkkaan, kuinka painoa hallitaan ja miten laihdutaan terveellisesti.
Mutta miksi niitä oppeja on niin pirun vaikea ITSE noudattaa????? Taas päästään siihen, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä....
Tiedän, että tässä tapauksessa minun pitäisi olla armollisempi itselleni. Olen käynyt ison polvioperaation läpi ja siitä toipuminen ja oikeanlainen kuntoututs ei ole mikään läpihuutojuttu. Mieskin muistuttaa, että kyllä se kroppa palautuu ennalleen, kun pääsen taas töitten pariin. Mutta siltikin...Harmittaa, kun kuitenkin itse olisi voinut järkevällä syömiskäyttäytymisellä (sanahirviö..) vaikuttaa noitten makkaroitten kokoon. Äääääh!!!
Mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä ja nyt tuntuu, että jaksaisi tehdä asialle jotain. ELI
Näillä sanoilla teen ensimmäiset uudenvuoden lupaukseni, MUTTA EN todellakaan jätä aloitusta Uuteen Vuoteen, vaan back to the normal alkaa ÄN YY TEE NYT!!!!!!!
Nyt on pakko tsempata, kun oon sen ääneenkin sanonut.
Liikuntaa lisää, kasviksia lisää, kuituja lisää, herkkuja vähemmän, roskaruokaa vähemmän ja myös turhia hiilareita vähemmän.
Nyt nukkumaan ja aamulla aloitellaan jälleen Uusi, terveellisempi elämä! :)
"Ei väliä, missä olet tai miten vaikeilta asiat näyttävät,
olet aina matkalla kohti suurenmoista tulevaisuutta!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti