Leffailta: Vuosaari

Vuosaari- kiitelty ja kiistelty elokuva

MOI!
Eilen mieheni oli yöhön asti töissä, joten tytön nukahdettua päätin viettää keskenäni leffaillan. Valitsin leffaksi Aku Louhimiehen Vuosaaren, jonka olin ostanut ajatuksena, että mies ei joudu siitä"kärsimään." Heti alkuun on todettava, että väärässä olin: myös ukkokulta olisi tästä elokuvasta saanut paljon irti. Ehkä hänkin sen intoutuu jossain vaiheessa katsomaan.

Seuraava kuvaus on kopsattu Finnkinon sivuilta:


Vuosaari on elokuva suomalaisesta rakkaudesta vuonna 2011. Se on tarina ihmisistä, jotka etsivät rakkautta ja hyväksyntää hinnalla millä hyvänsä. Yhden talvisen viikon aikana elokuvan kaikki henkilöt kohtaavat jotain peruuttamatonta.

Saran ja Laurin yhtälössä on virhe, täydelliseksi tarkoitettu elämä on kriisissä. Milla luulee löytäneensä tukijan ja tien tähtiin, mutta totuus on toisenlainen. Pertti yrittää pitää huolta omasta ja lapsensa kunnosta, mutta saa aikaan katastrofin. Waltterin kiusaajat ajavat hänet äärimmäiseen tilanteeseen. Aleksin äiti ei ymmärrä lemmikkikoiran merkitystä pojalleen. Amerikkalainen Robert saa kokea suomalaisen talven ja Marika joutuu kohtaamaan pelkonsa yksin pienen tytön kanssa. Kaikki elokuvan henkilöt ovat epätäydellisiä, heikkoja ja eksyksissä, mutta heitä kaikkia ajaa sama tarve tulla rakastetuksi, nähdyksi ja kosketetuksi.

Ihmiset eivät kohtaa ja satuttavat toisiaan, mutta taustalla elää toivo.


Vuosaari tempaisi mukaansa heti alkuminuuteista lähtien. Oli karua huomata, miten todellisia roolihahmot olivat. Kun ympärilleen katsoo, löytää tavalla tai toisella näitä samoja tyyppejä myös omasta elämästään. 
Leffan aikana sai itkeä, nauraa ja oivaltaa. Itseasiassa sen verran pahasti herkistyin, että itkin varmaan tunnin leffan jälkeenkin, lähinnä kiitollisena siitä, miten hyvä elämä minulla on ja miten pieniä murheita sitä loppuen lopuksi onkaan, sekä miten paljosta sitä voikaan kiitollinen olla.

Kaikkein eniten kosketti useat lapsikohtalot: milloin kärsivät vanhempiensa takia, milloin toisten lapsien julmuuden tähden tai vanhempansa menettämisen pelosta.  Voimistui taas ajatus siitä, kuinka mahtava aarre tuo oma lapsi onkaan ja kuinka sitä haluaa pitää kuin kukkaa kämmenellään. Toki pakko huomauttaa, että en tämän oivaltamiseen leffoja tarvitse... ;)

Elokuvassa nähdään lukematon määrä aivan käsittämättömän upeita roolisuorituksia: ei näitä näyttelijöitä turhaan pidetä eturivin näyttelijöinä maassamme. 
Jos et ole vielä Vuosaarta katsonut, niin suosittelen lämpimästi sitä kaikille aikuisille.
Katso myös ohessa oleva Laura närhen- Hetken tie on kevyt- musavideo, missä on otteita leffasta.

♥♥♥ Ihana, ihana, ihana!♥♥♥

Vuosaari on elokuva, jonka jälkeen maailma ei ole entisellään!