Viime viikonloppu vierähti tiuhaan tahtiin tanssiessa, olin nimittäin Sh´bam koulutuksessa Helsingissä.
Meillä oli iso ryhmä (33 opiskelijaa) ja siksipä pääkouluttajalla (Jukurin Kimmolla) oli apuope Janni mukana. Molemmat kouluttajat olivat selkeästi asiansa osaavia ammatilaisia ja säihkyviä persoonia.
Mitä Sh´bam on?
Sh´bam on helppo, 45- minuutin mittainen tanssillinen tunti, missä on tarkoitus kokea liikunnan riemua hauskalla tavalla tanssien. Koreografiat ovat yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa, joten tunti sopii aivan kaikille. Hiki ja hyvä treeni tulee tehtyä kuin huomaamattaan hymy huulilla elämästä nauttien. Tässä esittelyvideo. Käyhän kokeilemassa shäbämiä (rakkaalla lapsella on monta nimeä..) jos et sitä ole vielä tehnyt..
Ennen koulutusta saimme materiaalin (nykyisen ohjelman) ennakkoon ja meidän piti opetella yksi kappale ennen koulutusta. Minulle napsahti kipale numero kaksi, jonka koreografian sain hyvinkin mieleeni ennen koulutusta.Koin epäonnea ennen koulutustani, sillä pyöräytin nilkkani 15h ennen koulutukseni alkua sillä seurauksella, että nilkkani nivelsiteet revähtivät. Päätin kuitenkin lähteä koulutukseen, vaikka tiesin sen tuottavan tuskaa. Seuraava ko koulutus nimittäin olisi vasta loppuvuodesta ja minun täytyisi päästä ohjaamaan tuntia ennen sitä. Pienempi paha olisi saada Fail- tuomio, jolloin joudun kuvaamaan opiskelemani kappaleet tai joku muu tuomio, missä saisi lisänäyttömahdollisuuden anyway...
Lauantaina koulutuksemme starttasi klo 10 aamulla Herttoniemen ladylinella. Esittelimme itsemme alkuun ja oli kiva huomata, etten ollut ainoa" ei tanssi" taustainen opiskelija, vaikka kyllä koulutuksesta Suomen eturivin tanssijoitakin löytyi... Perjantaina Kimmo avasi myös Les Millsiä ja Sh´bamia teorian muodossa enemmän. Ensimmäinen käytännön osuus oli, kun Kimmo ja Janni vetivät meille Sh´bam- tunnin. Sen jälkeen treenasimme tekniikoita ja sitten teimme ensimmäiset ohjausharjoituksemme, mistä saimme palautteenkin samantien. Päivän päätteeksi saimme uudet biisit opeteltavaksi seuraavaksi päiväksi. Minä sain biisin nro kolme (salsaa), mikä tällä nilkalla ei ollut se mieluisin mahdollinen. Mutta en mä valittamaan ollut tullut,ja se otetaan mikä saadaan: enhän voi selitellä asiakkaillekkaan. Jälkiviisaana kyllä mietin, että oiskohan kuitenkin pitänyt mainita tästä loukkaantuminen kouluttajille..
ANYWAY, kaikenkaikkiaan eka koultuspäivänä treenattiin varmaan kolme tuntia, mikä kipulääkkeiden ja tiukan urheiluteipin ansiosta sujui jokseenkin hyvin. No olin kyllä tavallista jäykempi, vaikkakin pystyin kuitenkin kaiken tekemään. Illalla jalka oli tosi kipeä ja panacodin voimalla mentiin.
Sunnuntaina oli heti aamulla vuorossa treeniä ja kuvattavat ohjausharjoitukset. Niistä saatiin palautteet lounaan jälkeen, samalla katsottiin myös videot läpi. Sain yllättävänkin "ylistävää" palautetta: ennakointi, ohjeistus, koreografian opettelu ja kontakti ihmisiin oli hienoa. Myös liikkeet osasin tehdä oikein, vaikka lantioon kaivattiin enemmän liikettä (jep, olen jäyhä po-ho-jo-lainen..).
Iltapäivällä oli vuorossa toinen ohjausharjoitus, ja siinä sain jo paljon enemmän liikettä pyrstöön. Opiskelukavereiden mielestä sujui tosi hyvin ja kuulemma minussa on sellaista säihkettä, että voisi vain ihaillen katsoa. Ihanat toiset ♥♥♥ Arvatkaa vaan montako tippaa oli linssissä...
Sunnuntaina tanssittiin varmasti saman verran kuin lauantaina, jos ei enemmänkin.
Arviointia jännitin jokseenkin. Vaikka tälleen jalkavammaisena jo se, että olin pystynyt koulutuksen läpi käymään oli suuri voitto..
Koreografiat, valmentaminen ja kontakti ovat vahvoja puoliani, mutta tanssi ei sitä vielä ole. Toisaalta minulle ei ollut annettu juurikaan korjattavaa, joten ajattelin sen olevan hyvä merkki. Toisaalta ei ollut hajuakaan, kuinka kova vaatimustaso on.
Vaatimustaso osoittautui kovaksi ja joudun useiden muiden tavoin kuvaamaan biisit ja lähettämään ne arvioitavaksi. Onhan tämä itselleni parempi vaihtoehto, kuin se, että olisin joutunut siirtämään koulutuksen loppuvuoteen. Toisaalta minulle ei annettu oikeastaan konkreettista korjattavaa ollenkaan, eli en tiedä olenko Les millsin silmin harjoittelun jälkeenkään sopiva Sh´bam ohjaaja. Moneen asiaan voin vaikuttaa harjoittelulla (vaikka nytkin harjoittelun tuloksena tein liikkeet oikein, vaikka niiden pitäisi vielä näyttää paremmilta) ja varmasti lantiokin lötkistyy. Mutta esim ruumiinrakenteeni on asia, mihin en voi vaikuttaa. Jos on pitkä selkä, leveät hartiat ja voimakas yläkroppa, EIKÄ LANTIOTA juurikaan ole, ei voi näyttää tanssillaan samalta kuin tiimalasivartaloinen ohjus. Toivotaan, että tämä ei jää esteeksi videon läpäisyyn, vaan saisi edes todellisia faktoja, mitä ja miten korjata.. Mutta ehkä tämä tästä, kunhan saan nilkan taas elävien kirjoihin, pakkohan se on uskoa.
Olo koulutuksen jälkeen on ristiriitainen. Suurin syyni koulutukseen menoon oli se, että haluan oppia enemmän tanssillisempaa puolta. Toisaalta taas mietin, että miksi minun pitää aina mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle? Voisinko edes joskus pysyä siellä tutussa ja turvallisessa ympäristössä omilla vahvoilla aloilla. Miksi sitä pitää koko ajan hakemalla hakea lisää stressiä elämään? Tämänkin koulutuksen eteen olin tehnyt pirusti töitä ja stressannut niin maan ***** leesti! Ja miksi niin? Tuli alkuun sellainen olo, että ihan turhaan, vaikkei asia ihan niin olekaan. Lopussa kiitos seisoo, sitten aikanaan. Ja olen oppinut ihan valtavasti ja tulen tulevaisuudessa varmasti saamaan vielä paljon iloa tämänkin lajin ohjaamisesta.
Nyt pitää keskittyä parantamaan koipi ja sitten treenata ja kuvata biisit. Ja toivoa, että saan ohjausluvan pian. Eiköhän tämäkin vielä iloksi muutu.
Tästä on taas opittu ja nyt aion kyllä pistää stopin ainakin toistaiseksi isommille koulutuksille. Ainakaan en meinaa yrittää muita les mills lajeja valloittaa.
Aion myöskin pysytellä vahvoilla aloillani enimmikseen ja olla hakematta lisästressiä elämään.
Olen kiitollinen että viime viikon lopulla jouduin tekemään itsepuhelua ja tutkimaan sisimpääni. Tästä on taas opittu ja olen taas matkalla vieläkin parempaa huomista kohti, vahvoin askelin salsaten! Heh, heh... :D
Tulipa taas vähän sekavaa tekstiä, vaikken ole edes nauttinut lääkkeitä, minkä piikkiin sekoilut laittaa! ;)
Mutta kiva jos jaksoit sekavan sepostuksen lukea loppuun asti.
Hyvää yötä!
Mä olen ollut kerran tuolla tunnilla ja siitä jäi tosi paha maku. Vannoin etten enään ikinä, en ikinä mene kyseiselle tunnille, mutta viimeaikoina se on alkanut Mua houkuttelemaan. Ei kai se nyt NIIN kauheeta voinut olla... No oli se mutta eikö se elä kerta oo aina hankala:D mä oon kropaltani ihan jäykkis eikä pylly todellakaan pyöri ja käsi-silmäkordinaatio on välillä huono, mutta ehkä se vähän paranisi jos niitä harjoittaisi. Meidän salilla ei kyllä shabamia mee, joten mulla on kyllä tässä pohdinta-aikaa mahdolliselle uudelle kokeilulle:)
VastaaPoistaHarmi, että koulutus ei mennyt putkeen ja tosi huono juttu kyllä jos ette saanut konkreettista korjattavaa. Alkaa miettimään että antoko ne niitä hylättyjä hyvin vuoksi vai eikö ne huomannut antaa sitä palautetta..:O
PS. Toivottavasti tuo edellisen tekstin kommentti ei vaikuttanut tungettelevalle, se ei ollut tarkoitus, huomasin tämänutta en viitsinyt siihen enään kolmatta kommentti silloin laittaa:D kirjoittelen muutenpuhelimella eli siinä syymahdollisiin outoihin sanoihin:D
Eka kerta on joo tosi hankala. Kaikkeen tottuu jos haluaa. Mutta toisaalta pitäisi kyllä pyrkiä liikkumaan mahdollisimman mielekkäästi. Jos esim sh´bam ei miellytä, niin ei kannata väkisin tykätä siitä.
PoistaJoo, voi olla, että sh´bam ohjaajilla on tosi isot tasovaatimukset. Eli liikkeen pitää näyttää hyvältä, koska tekniikkaohjeita ei tunnilla jaeta (eli ohjaaja on roolimalli). Huonompi juttu tietysti mulle, jos ois niin, ettei edes oikein tekemällä saa liikettä näyttämään tarpeeksi hyvältä. Mutta toivotaan ja uskotaan, että tuo jalkavamma oli se suurin syy siihen. En heitä vielä pyyhettä kehään. :)
En kokenut mitenkään liian henkilökohtaisena kysymystäsi, nou hätä! :) Kyllä multa saa kysyä.
Moi Hanna, tuli ihan samat fiilikset mieleen mitä mulla oli Kimmon Bodyattack-koulutuksen jälkeen. Kimmo on TIUKKA! Meidänkin porukasta tosi moni joutui kuvaamaan ne 2 biisiä, minä tietty myös. Sehän oli mun eka lajikin. Tuli mieleen, että vielä voit pyytää emaililla tarkempia korjausohjeita. Sh'bam on uusi laji ja toisin kuin zumbassa Lm-lajeissa homma on millimetreistä kiinni, halutaan että Suomen muutenkin loistavat ohjaajat ovat standardiltaan huippuja. Näin Les millsillä
VastaaPoistaPystytään luottamaan siihen että asiakkaat saavat sitä mitä on tarkoituskin. Eikös muuten Shbamin ohjaamisessa ole tosi tärkeää mielikuvilla ohjaaminen?
VastaaPoistaToivon sulle pikaista kuntoutumista ja ohjauslupaa, haluan päästä sun tiistaitunnille! Ja olet muuten aika rohkea kun kirjoitit noin rehellisesti <3
Kiitti Hanne! ♥ Mä koitan olla rehellinen ennenkaikkea itselleni. Mulla oli koulutuksen jälkeen tosi tyhjä olo, siksi en heti voinut kirjoittaa mitään. Olin helpottunut, että pystyin nilkan kanssa viemään koulutuksen kunnialla läpi, mutta pettynyt, kun panokseni ei riittänyt suoraan läpäisyyn. Mutta tosiaan, kaikilla meillä on se oma aikataulunsa, mitä tahtia tehdään ja opitaan asioita. Ja ehkä se tosiaan on hyvä merkki, jos ei konkreettista korjattavaa ole: pitää vaan hioa liike luonnollisemmaksi. En oo tällä viikolla edes kuunnellut musaa, saati treenannut. Oon lepuuttanut jalkaa ja hoitanut muita asioita, kuten ohjelmien tekoa. Ensi viikolla treenaan ja pyrin myös kuvaamisen hoitamaan, toivottavasti ohjauslupa tulee pian. Nyt on tärkeintä saada nilkka siedettävään kuntoon: hyvin se on toipumut! :)
PoistaVoi että, oon vähän myöhässä kommentoimassa, mutta löysin sun blogin tänään vasta :) mä meen ite SH'BAMin peruskoulutukseen lokakuussa ja nyt rupes jänskättää enempi kun luin tän sun tekstin! Eiks kaikkien pidä kuitenkin kuvata lisenssivideo?
VastaaPoistaIte oon käyny SH'BAM-tunneilla 2-3 kertaa viikkoon vajaan vuoden ja oon harrastanut tanssia, mut pelottaa etten oo sellanen kun ne haluaa. Jos kerta ovat tiukkoja! :s
Toivottavasti saat ohjausluvat pian, ellet ole jo saanut ja tsemppiä jatkoon! :)