Asiaa ylikunnosta

Ylikunto tai ylirasitus tarkoittaa sitä, että elimistöä on rasitettu enemmän kuin mistä sillä on mahdollisuudet palautua. (-Wikipedia-)

Syitä ylikuntoon voi olla monia, mutta yleisin lienee se, että harjoittelun kestoa, tehoa ja määrää on lisätty liian nopeasti, eikä kroppa ole saanut riittävästi aikaa tottuakseen siihen. Henkinen uupumus ja stressi ylipäätänsä lisäävät riskiä ajautua ylikuntoon.

Ylikunto on melko yleistä urheilijoiden ja työkseen liikkuvien keskuudessa, mutta se voi aivan yhtä hyvin vaivata myös kuntoliikkujaa.
 Merkittävää on, että kroonista ylikuntoa esiintyy paljon etenkin amatööriurheilijoilla ja -harrastelijoilla. Tämä johtuu pitkälti siitä että ylikuntoon ei osata varautua eikä oireita tunnisteta tarpeeksi ajoissa.(-Wikipedia-)

Ylikunnon oireet ovat yksilöllisiä: ne voivat olla esimerkiksi korkea leposyke ja/tai korkea palautumissyke, yleinen väsymys, motivaation puute, unensaanti heikkenee (voi olla myös tavallista uneliaampi), ruokahalu epänormaali (mielihalut, pohjaton nälkä, tai ruokahaluttomuus), koordinaatio heikkenee, "krapulainen" olo, jano tai janottomuus.....

Miten välttää ylikunto?                   

• Pidä kiinni lepopäivistä. Treenaaminen vie suorituskykyä alaspäin ja lepo on se, mikä saa sen taas uuteen nousuun.
• Muista lihashuolto (venyttelyt ja alku- sekä loppulämmittelyt, miksei hierontakin)
• Lisää kuormitusta ja treenikertoja maltillisesti. Niin talon- kuin kunnonkin rakennus aloitetaan luomalla vankat perusteet, vasta sitten siirrytään seinien kautta kattoon!
• Treenaa monipuolisesti ja suosi eriarvoisia viikkoja (ei ole järkeä treenata aina 110 lasissa, suosi myös lempeitä lajeja).
• Muista palauttavat toimenpiteet kuten ravinto ja lepo
• Älä treenaa sairaana 

Miten palautua ylikunnosta?
Lepo, lepo, lepo, lepo...
Aika usein elimistö pistää väsyneen kehon pakkolepoon flunssan tai muun taudin muodossa.
Ylikunnon vakavuudesta riippuen henkilö joutuu välttämään kovaa urheilua viikosta ja kuukausista jopa vuosiin. Mitä nopeammin ylikunto huomataan ja hoitotoimenpiteet aloitetaan, sitä nopeammin siitä myös toipuu. 

Liikunta- alalla työskentelevät ja tässä tapauksessa lähinnä ryhmäliikunnanohjaajat ovat usein kovankin paineen alla: Stressi yhdistettynä ehkä jopa liiankin isoihin määriin liikuntaa ajaa melko nopeasti ylikuntoon. Ja se, että ei osata sanoa EI. 
Ylikunnon voi kyllä tälläkin alalla välttää tekemällä kohtuudella töitä ja täyttämään kalenterinsa monipuolisilla tunneilla. Oma kalenterini on sekoitus kehonhuoltotunteja, lihaskuntoa ja kovia syketunteja. Eli vaikka tuntimäärät ovatkin isoja, niin kuormitus on kuitenkin melko maltillista. Ja itse pidän ravitsemuksesta huolta, esim pitkien settien aikana naukkaillaan palautus- /urheilujuomaa ja samantien  tuntien jälkeen jotain pientä purtavaa (kuten banaani) ja mahdollisimman pian runsaampi, täysipainoinen ateria. Eli jos palautumisaikaa on vähän, on pidettävä huolta siitä, että se on optimaalista ja palautuminen käynnistetään HETI.

Myös minä olen kokenut ylikunnon ainakin pari kertaa elämäni aikana: sekä tietämättömyyttäni- että tiedon kera. Joskus aikoinaan treenasin 110 lasissa ja kuuluin siihen ryhmään"kun mikään ei riitä." No eihän siitä mitään hyvää seurannut ja pitkään joutui sen jälkeen olemaan kokonaan ilman liikuntaa. Tosin, samaan syssyyn meni kyllä motivaatiokin liikkumiseen pitkäksi aikaa, eli en varmaan olis treenannut, vaikka olisin pystynytkin.
 
Nykyisin on tietoa ja taitoakin, mutta siitä huolimatta viime vuonna olin kesällä ylikunnossa. Olin ollut vasta puoli vuotta liikunta-alan työntekijä ja lisännyt maltillisesti kyllä liikuntamäärää. Mutta ilmeisesti maltillinen tahti oli kuitenkin liian kova, kun siihen yhdisti jalkapallon peluun... Kauden edetessä treeneistä, levosta ja kaikesta huolimatta suorituskyky laski laskemistaan ja motivaatiota oli vaikea löytää. Ja sen kyllä huomasi.. No sittenpä tulikin HYVIN pitkä pakkolepo, kun polvi hajosi Combatissa, joten polven kuntoutuksen ohella tulipa hoidettua ylikuntokin pois.


Tällä hetkellä olen jonkin sortin ylirasitustilassa: nukun levottomasti, olo on krapulainen (EI, en ole raskaana..) ja olen vähän stressaantunutkin. Opiskelu- ja työkiireet painaa ja kun katsoo kalenteria taaksepäin, niin ei ole mikään ihme jos piiputtaa. Nyt vaan täytyy karsia kalenteria tyhjemmäksi ja levätä enemmän. Suorituskyky on kyllä ennallaan, joten eiköhän nää oo lähinnä hälytyskellot mahdollisesta"vaarasta." 
Luonto kyllä järjesti heti ekstra vapaapäivän kun tänään en opiskelemaan pääse: hoidan sairasta tyttöä kotona. Taidanpa hoitaa samalla myös itseäni. 
Tulevina viikkoina on luvassa kevennystä, joten eiköhän kroppa palaudu oikeen hyvin viime viikkojen rasituksesta. Ja loppuviikko on melkeen kokonaan lepoa, ainoastaan aivot joutuvat jumppaamaan. 

Tänään illalla pääsen pelaamaan jalkapalloa harkkapeliin!!!!! 
 Kyseessä on varmaankin viikon viimeinen liikunta- annos ja väsymyksestä huolimatta en edes harkitse jättäväni sitä väliin. Tätä hetkeä on odotettu puoli vuotta ja mieleni kaipaa tätä kropan lepoa enemmän. Muutenkin tämän hetken väsymys on enemmän henkistä puolta ja futis on aivan omiaan tuulettamaan opiskeluistakin kireää päätä. 
Tänään pelataan, viikonloppuna on sitten levon aika! =)