olet stressaantunut, kiireinen tai ahdistunut, TAI silloin kun olet iloinen ja haluat juhlia. Kuinka moni elää nämä tunteet tavalla tai toisella syömisen kautta?
Kiireisenä et"ehdi" syödä hyvin, vaan palkitset jaksamisesi syömällä roskaruokaa. Tai kun ahdistaa ja stressaa, niin lohduttaudut syömällä? Tai kun olet iloinen, rakastunut, ylpeä saavutuksistasi, niin juhlit ruoan/herkkujen avulla? Tarjoaako suklaa lohtua, kun olet masentunut?
Kuulostaako tutulta?
| Kuva ellit.fi |
En nyt ala tunnesyömistä sen enempää avaamaan, muuta kuin omaa napaani tuijottaen. Se pitää mainita, että jos kyseessää on vakava ja hallitsematon ongelma, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen.
Olen jossain määrin tunnesyöjä minäkin. Usein olen itseäni esim opiskelumenestyksestä palkinnut karkkisäkillä tai työkiireet on hyvä tekosyy valita epäterveellisiä vaihtoehtoja. Ihan niinkuin niiden turvin jaksaisi paremmin.
Tällä viikolla minua on ahdistanut ja paljon. Elän töiden suhteen hyvin epävarmaa aikaa: eilen minulle selvisi, että osa palkoista jää lopullisesti saamatta ja että myös jo sovittuja töitä en voi jatkaa ainakaan seuraavien viikkojen aikana. Tämä kaikki minusta riippumattomista syistä. Lisäksi eilen minulla piti olla tapaaminen tuleviin töihin liittyen, mitä odotin innolla, koska se voisi olla askel oikeaan suuntaan ja uusien töiden pariin (mitä siis tarvin nyt ja paljon). Noh, minusta riippumattomista syistä tapaaminen siirtyi ensi viikkoon, joten melkein viikko lisää epävarmuutta on tiedossa. Olin surullinen ja huolissani. Kaupasta eväitä hakiessani himoitsin karkkia ja paljon. Onneksi minulla oli aikaa pysähtyä miettimään. Haluanko sitä tosiaan vai haluanko vain lohduttaa itseäni? Tuleeko minulla entistä pahempi olo jos niitä ostan? Vai pitäisikö kenties tässä tilanteessa päinvastoin pitää huolta omasta jaksamisestaan? Rintaa puristaa jo henkisestä kuormasta johtuen paljon, haluanko vielä fyysisestikin pahan olon?
Lopputulos oli, että ostin kyllä nameja, mutta vain muutaman. Sen sijaan nautin ihanista mansikoista ja kirsikkatomaateista lounaan jälkeen.
Kyse ei ollut vaan karkkipussista luopumisesta, vaan pikemminkin luopumista itselleni tutusta (huonosta) toimintamallista. Jotenkin eilen siellä kaupassa tajusin, miten olen lohduttautunut epäterveellisillä valinnoilla aivan liian pitkään. NYT se toimintamalli oli tullut tiensä päähän.
Pysähdyin huomaamaan, että nyt henkisesti vaikeina aikoina tarvitsen terveyttäni erityisen paljon ja fyysisesti on pakko huolehtia omasta jaksamisestaan. En halua miettiä ikuista viiden kilon laihduttamista, vaan nyt sain aidon motivaation elää terveellisesti oman hyvinvointini kannalta. Eilen tein ensimmäisen aidon vuoropuhelun itseni kanssa oikeista syistä ja luulen, että tämä ei jää viimeiseksi. Nyt keskityn huoltamaan ja hoitamaan itseäni.
Täältä voit käydä lukemassa MINUN MIELESTÄNI loistavan kirjoituksen tunnesyömisestä.
Tässä loppuun kaunis ote tuosta tekstistä.
Hyvää helatrostaita, ja voikaa hyvin!
On hyvä muistaa, että elämä on rikas kokonaisuus. Jos keskitymme vain
painoon, syömiseen ja ulkonäköön, elämämme alkaa pyöriä niiden ympärillä
ja elämä kapeutuu. Emme voi koskaan tuntea olevamme rakastettuja,
ellemme löydä sitä, keitä todella olemme. Saadaksemme kylliksemme,
riittävästi, meidän on uskottava, että olemme riittäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti