Ekat BODYATTACK- ohjaukset takana

Hellouuuu!

Ilmat ovat hellineet meitä oikein kunnolla. Minäkin olen saanut väriä pintaan kun oon istuskellut muunmuassa hiekkalaatikon reunalla vähissä vaatteissa. :D Ei ole paljoa sisällä aikaa vietetty muuta kuin jääkiekon kisastudioissa ja omien suosikkisarjojen (Game of thrones ja Fear the walking dead) parissa.

Mutta nyt tulin kertomaan fiiliksiä ekoista bodyattack- ohjauksista. Ensimmäisen BODYATTACK- ohjaukseni vedin vappupäivänä. Jännitti yllättävän paljon siihen nähden, että olen kuitenkin aika kokenut ohjaaja. Onneksi olin kuitenkin valmistautunut hyvin ja koreografiahan on ihan takaraivossa.
Mutta jaksaminen tietty mietitytti: tuossa lajissa kun pitää järjettömän korkeissa sykealueissa pystyä tsemppaamaan muita ja ylipäätänsä puhumaan.

Noh eka tunti alkoi niin, että sanat/liikkeiden nimet oli vähän hukassa, vaikka olinkin miettinyt etukäteen miten ohjeistan minkäkin jutun. Kuitenkin pikkuhiljaa avauduin enemmän ja loppu sujui mielestäni jo tosi hyvin, niinkuin olisin tuotakin lajia jo enemmänkin vetänyt. Vaikka meillä oli vapusta johtuen pieni porukka, niin tunnelma pysyi tosi hyvänä alusta loppuun asti. Ja meikä oli niin fiiliksissä ekan vedon jälkeen, kuten kuvasta näkyy! :) Olihan se rankkaa ja etenkin sykehuippuihin mun pitää panostaa jatkossa enemmän. Mutta tämä oli kuitenkin hyvä alku attack- ohjaajan uralle!

Toisen ohjaukseni bodyattackia vedin jo heti seuraavana keskiviikkona. Olin tuuraamassa Lahden @leticillä ja se jännitti vielä enemmän: mä kun en ollut tuolla vielä koskaan mitään ohjannut ja asiakkaiden tiedän tottuneen ihanaan ja erittäin pätevään ohjaajaan. Onneksi mulla oli tuttu ohjaaja eturivissä henkisenä tukena! :) Tunnin alussa olin vähän jäässä, en yhtään oma rento ja iloinen itseni. Myös musiikki kuului hieman eri tavalla mihin olin tottunut ja alussa katosi biitti omasta korvasta. Mutta myös täällä pikkuhiljaa rentouduin ja tunti sujui hyvin. Sain vielä paljon kiitosta ja kannustusta tunnin jälkeen, mikä lämmitti mieltä valtavasti!♥ Kiva tuurata kesällä @leticillä enemmänkin kun on noin mukava asiakaskuntakin. :) Toki seuraavat tuuraukset ovat vähän tutuimmista lajeista (Bodypump ja Bodycombat) joten varmasti voi olettaa menevän rennommin alusta alkaen.

Viime sunnuntaina olin jo konkari tässä lajissa, kuitenkin oli jo kaksi ohjausta takana! :D :D :D
Tunti silloinkin meni ihan hyvin, vaikka allergiakausi onkin vienyt voimia tosi paljon. Nyt kun sitä vettä sataisi, niin ehkä mun voimat vähän palautuu ja pääsen tykittämään bodyattackissä vielä enemmän. Ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa lisenssivideota kuvaamaan: ehkäpä aloitan projektin jo parin viikon kuluttua.

Ainiin. Mä vannoin tuossa, että nyt LesMills lajit jo riittää, mutta ei vielä kuitenkaan. :D Meen meinaa BODYBALANCE- koulutukseen kesäkuussa. Mähän ohjaan jo joogaa ja pilatesta, joten tämä on siinä mielessä melko luonnollinen lisälaji mulle. Mut jos sitte kuusi LesMillsiä riittäisi? (Ja kohta ilmoitan meneväni SPRINT, GRIT tai VIVE- koulutukseen....nouuuuuu) . :D :D :D

Nyt jatkuu siivous, moi vaan teille kaikille!

Bodyattack- koulutus takana...ja ohjauslupa kädessä! :D

Huhtikuuta kaverit!

Mites huhtikuun eka viikonloppu sujui? Mulla sujui erittäin fyysisesti, sillä osallistuin LesMills Bodyattack- koulutukseen Helsingin Herttoniemessä Jukurin Kimmon johdolla.
Olin valmistautunut koulutukseen hyvin, sillä koreografian olin opetellut kiitettävästi ennakkoon ja skriptannutkin biisit. Toki olin myös käynyt muutamilla bodyattack- tunneilla ja treenannut kotona.

Silti minua mietitytti, että olinko kuitenkaan vielä valmis jaloistani tähän hurjaan lajiin, sillä polvileikkauksesta oli aikaa vasta kaksi kuukautta. Mutta olin tehnyt sen mitä pystyin ja vaikka fysiikkani ei ole vielä omalla huipputasollani, niin se oli
tuohon polvileikkaukseen nähden erittäin hyvällä tasolla ja tuskin polvileikkaukseni näkyy ulkopuolisille juurikaan. Lähdin koulutukseen asenteella: annan kaikkeni, sillä enempää en voi antaa.

Lauantaina aloitimme koulutuksen ja toistemme esittelyllä. Mua jännitti aivan hirveesti, kuitenkin edellisestä LesMills koulutuksesta oli jo tovi aikaa enkä tiennyt mitä odottaa. Esittelyjen jälkeen vedettiin kovalla energialla Masterclass. Jo siinä selvisi, että meillä oli kasassa erittäin osaava ryhmä: todella hienolla tekniikalla liikuttiin alusta alkaen. Lauantaina treenasimme tekniikkaa ja teimme ensimmäiset kuvattavat ohjausharjoitukset. Reilu kahdeksantuntisen päivän päätteeksi lähdimme kotiin illan viettoon ja ottamaan haltuun seuraavaa omaa biisiä. Mä tosiaan olin kaikki biisit sisäistänyt etukäteen, joten illan vietin ihan vain perheen kanssa ollessa.

Yöllä ei uni oikein tullut, kun kroppa kävi niin ylikierroksilla ja asioita pyöri mielessä. Heräsin kolmelta kokonaan saaden unenpäästä kiinni vasta juuri ennen herätystä.

Kyllä otti päähän lähteä toiseen päivään muutaman tunnin unien voimin, vieläpä kun vatsakin oli aivan sekaisin. Onneksi toinenkin päivä sujui kaikenkaikkiaan hyvin, vaikka piip- testi menikin alakanttiin varmaan juuri tuon unenpuutteen/vatsan takia. Sunnuntaina tehtiin ohjausharjoitukset pariin otteeseen ja sain mielestäni tosi kivaa palautetta. Teknisiä asioita mulla ei ollut juuri ollenkaan korjattavana, joten aloin varovaisesti uskoa, josko tää päättyisi hyvin...?

Sunnuntai-iltana maistui niiiiiin lasi punkkua

Ja niinhän siinä kävi, että lopputulos oli PASS ja saan alkaa ohjaamaan lajia vaikka heti. Arviontilomakkeeseen sain vielä sydämenkin Connection- kohtaan, mikä lämmitti mieltä valtavasti! ♥ Olen todella helpottunut ja onnellinen lopputuloksesta. Mieli (ja keho) oli eilen niin väsynyt että tuli pillitettyä kotimatkalla oikein huolella. :D Onneksi ajelin autoa yksin. :)
 Matka näiden leikkausten sun muiden jälkeen ei ole ollut aina ruusuilla tanssia, mutta olen yrittänyt huonoilla hetkilläkin ajatella positiivisesti ja painanut menemään vieläkin lujemmin. Lopputulosta pidän kovan työn lopputuloksena.

Mitäs nyt sitten? Pari päivää koitan olla ajattelematta Bodyattackia liikaa, vaan panostan mun muihin tunteihin ja töihin ylipäätänsä. Mutta sitten alkaakin matkani huipuksi bodyattack- ohjaajaksi. Se tarkoittaa, töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Ja sen työn olen valmis tekemään.

Mutta nyt aamupalaa ja jalkojen auki rullaamista! :D :D :D

Tavoitteita kohti- pienin ja suurin askelin

Aurinkoista tiistaipäivää!

Eilen kävin pitkällä kärrykävelyllä ja sen aikana oli aikaa pohtia omia tavoitteita muunmuassa työn suhteen. Olen henkeen ja vereen"Jumppapirkko" ja vaikka olen esimerkiksi lisensoitu Kuntosalivalmentaja ja Personal trainer- satsaan tällä hetkellä nimenomaan ryhmäliikuntapuoleen. Kyllä varmasti vauvan kasvaessa ja siirtyessä päivähoitoon tilanne tulee olemaan toinen. Mutta nyt on hyvä olla näin. Rakastan ryhmäliikuntaa ja toivon sen myös näkyvän tekemisessäni.

Olen löytänyt tekemiseeni hyvän harmonian: tiedän osaavani rakentaa laadukkaita kokonaisuuksia ja pystyn toimimaan uskottavana konseptituntien vetäjänä. Tämä hyvä harmonia on saavutettu pysymällä tarpeeksi paljon mukavuusalueella töitä tehden. Itseluottamus syntyy kun tiedät olevasi hyvä siinä mitä teet. Oman ammattitaidon rakentaminen on kuin kuntopohjan luominen: ensin luodaan perusta mukavuusalueella ja kun pohja on kunnossa aletaan hioa huippuja menemällä tarpeeksi usein mukavuusalueen ulkopuolelle.
Olen yrittänyt tässä(kin) asiassa oikoteitä onneen!
Vuosia sitten minulla oli hillitön halu kehittyä ja mennä höyryveturin tavoin eteenpäin KOKOAJAN!
En kerennyt pysähtyä paikoilleni, kun aina piti olla oppimassa uutta. Ja ei pelkästään uutta, vaan välillä askeleet hyppäsivät todella kauas siitä mitä olen. Tämä (liiallinen) kehityshalu ajoi minut lopulta kriisiin, mikä osoittautui lopulta todella hyväksi jutuksi. Pysähdyin miettimään ja sanoin myös ääneen (muunmuassa täällä blogissani), miksi menen kokoajan mukavuusalueen ulkopuolelle, enkä voisi VÄLILLÄ pysyä omilla vahvuuksillani ja kehittyä ja vahvistua siellä?

Niimpä seuraavina vuosina olin ensin haalimatta lisää lajeja ohjauskategoriaani. Keskityin pureskelemaan paremmin jo oppimaani. Kun vihdoin halusin taas kouluttautua lisää syvensin jo oppimaani sekä kouluttauduin lajeihin, jotka aidosti tuntuivat olevan"minun juttuni." Tämä muutos teki hyvää ja luulen tämän näkyneen positiivisena asiana esimerkiski valmentamisessani. Kun luotan itseeni, uskallan antaa itsestäni enemmän. Ja kun tiedän mistä puhun ja mitä teen, myös asiakkaat saavat mukavamman liikuntaelämyksen valmennuksessani.

Tällä työelämän peruskestävyysalueella on ollut hyvä olla, mutta aikansa kutakin. Jotta kehitys jatkuu, tarvitsee taas välillä poistua mukavuusalueelta. On uuden koulutuksen aika....

HUHTIKUUN 2.ja 3.päivä räjähtää! NIMITTÄIN BODYATTACK- ohjaajakoulutus!!!!

Ehkä maailman raskain ryhmäliikuntatunti ja minä olen päättänyt kesyttää sen. TIEDÄN sen vaativan töitä ja paljon. Bodyattackin sanotaan vastaavan 10 kilometrin juoksulenkkiä ja minähän en ole saanut juosta askeltakaan kesän jälkeen. ONNEKSI peruskestävyys on kunnossa, kiitos muiden lajien. Juoksun saan startata reilun viikon kuluttua, joten silloin valmistautuminen alkaa todenteolla.

Aion tehdä kaikkeni, että poistun koulutusviikonlopusta ohjauslupa taskussa. Porkkanana on tieto, että pääsen ohjaamaan lajia heti kun lupa on saavutettu.

Bodyattack- koulutus on myös hyvä välietappi matkalla kohti puolimaratoonia! Tarkoituksenani on osallistua kesällä puolikkaalle, näillä näkymin 30.07. Hämeenlinnaan. Mutta nyt kaikki keskittyminen suunnataan huhtikuun eka viikonloppuun!

Töitä, töitä ja töitä vaatii molemmat tavoitteet.

  Mutta sen työn olen valmis tekemään!