"Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua, keksii selitykset."

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

MINÄ





Vuoden viimeinen päivä


Vuosi 2014 on ihan kohta taaksejäänyttä elämää, joten sen kunniaksi ajattelin kääntää katseeni siihen kaikkein tärkeimpään: minuun itseeni. Kaikkein tärkeimmällä tarkoitan luonnollisesti sitä, että vasta kun rakastat itseäsi, pystyt antamaan rakkautta myös muille. Jokaisen tulisi olla oman elämänsä tärkein ihminen. 

Kulunut vuosi on ollut ihana. Tämä vuosi toi elämäämme Veeran, meidän koko perheen silmäterän. Raskauden alusta alkaen, pahoinvoinnista huolimatta vointini henkisesti oli tyyni ja onnellinen, ikäänkuin palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen koko elämässä. Ja niin ne olivatkin. ♥ 

Veera rakas oli se puuttuva palanen ja nyt palapeli on koossa. Olemme siitä enemmän kuin onnellisia. ♥ Uuden perheenjäsenen myötä rakkaus koko perhettä kohtaan on vain kasvanut. Olen saanut ilolla ja lämmöllä seurata reipasta isosiskoa, joka hellii ja hoivaa pikkusiskoaan. Ihanaa huomata myös oman puolison pehmentyminen. :) Olemme tiivis paketti ja rakastamme toisiamme suuresti. Näin on hyvä olla.

Minulta kysyttiin taannoin, kuinka jaksan olla aina niin positiivinen. Olen miettinyt paljon tätä asiaa. Minun elämäni ei ole aina ollut ruusuilla tanssia, vaikka varmasti pahemminkin asiat olisivat voineet olla. Lapsuuttani värittivät useat muutot, vanhempien ero ja laman kärsimykset. Rahasta oli tiukkaa koko lapsuuteni ajan. Ehkä tästä syystä olen ollut aina ahkera työntekijä: pitkät ajat (sinkkuna) tein kahta työtä ja vielä opiskelin samaan aikaan. Asenteeni työntekoa kohtaan on nöyrä ja siitä syystä olen onnistunut etenemään työurallani. Koskaan en ole saanut mitään tarjottimella saati kultalusikalla suuhun, vaan kaiken saavuttamani eteen olen työtä tehnyt.

Äidin ja isän erotessa olin 14-vuotias. Isän tiesin olevan katkera vanhempieni eron vuoksi. Minä nuorena tyttönä 14-15 vuotiaana koin huolta isästäni, vaikka eihän sen niin pitäisi olla. Jokatapauksessa tuolloin jäi aktiivinen jalkapallon peluu, vaikka kolkuttelin jopa maajoukkueen ovia. Isä oli aina ollut tuki ja turva urheilussa ja nyt hän oli kaukana. Lopetuspäätöstä kaduin pitkään. Enneuniakin paluusta näin vuosia, mutta pitkään meni ennenkuin uskalsin laittaa nappikset taas jalkaan. Itseluottamus ei ollut kohdillaan ja pelko epäonnistumisesti hallitsi mieltä.

Isäni kuoli kun olin 17- vuotias. Hoidin hautajaisia ja olin isän työpaikalla kriisipalaverissa (hän sai sydänkohtauksen töissä ollessaan). En osannut surra samalla tavoin kuin veljeni, mutta jälkeenpäin huomaan olleeni todella tuuliajolla tästä alkaneet vuodet. Tein typeriä asioita paljon: elä täysillä, kuole nuorena- asenteella. Rikolliselle tielle en kuitenkaan koskaan lähtenyt ja tyhmästä nuoren päästä huolimatta joku järki ja suojelusenkeli oli koko ajan matkassa. Nuorena minulla oli vaan ihan hirveä tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Tämä tietenkin tuli ilmi väärillä tavoin.

Pohjoisessa (Oulussa) ei ollut töitä tarjolla, joten muutin Helsinkiin (tuhlattuani ensin perinnön typerästi). Sielläkin sain taistella saadakseni jalan oven väliin ja päästäkseni alkuun elämässä. Olen ikuisesti kiitollinen ihmisille, jotka tukenani ja apunani olivat. Lähdin rakentamaan elämääni ja kuten mainitsin, tein kiitollisena ja nöyränä töitä joita olin saanut. Ravintola-alalla eteninkin nopeasti esimiestehtäviin ja sillä tiellä pysyin vuosikymmenen. Kunnes tuli elämänmuutos ja sitä kautta alanvaihto ajankohtaiseksi.

Vuonna 2008 syntyi ensimmäinen lapsemme. Rakas Lotta muutti elämämme täysin. Vaikka rakkaus tuota ihanaa tyttöä kohtaan oli ja on edelleen todella voimakasta, toi elämän muutos myös negativista tullessaan. Ei turhaan toitoteta, että lapsen tulo on parisuhteelle haastavaa aikaa. Sitä oli väsyneenä vaikea asettua toisen asemaan ja tulihan sitä oltua vuosikausia läpät silmillä. Ajauduime miehen kanssa kauaksi toisistamme ja vuosia meni ennenkuin siihen edes havahduimme. Kävimme eron partaalla ja vain viimeinen niitti oli se pelastava tekijä. Minä olin se, joka harhauduin kerran polultani. Olimme tulleet siihen pisteeseen, että oli aika katsoa itseään peiliin ja miettiä, mitä itse voisi tehdä toisin.Lopulta polulta eksyminen oli paras pelastus, sillä
Tästä lähdimme jatkamaan ja pikkuhiljaa löysimme taas toisemme: enemmänkin. Rakastamme toisiamme enemmän kuin koskaan ja emme varmasti pidä toisiamme koskaan enään itsestäänselvyyksinä. 
Lopulta myös pikku kulta ilmoitti olemassa olostaan minun masussani ja loppu onkin historiaa. Lasta ei suunniteltu liittoa pelastamaan, vaan lujaan perheeseen toivotettiin uusi asukas sydämmellisesti tervetulleeksi. 

Niin, miten olen aina niin positiivinen. Tämä äsköinen ei kyllä kysymykseen vastannut. 
Mutta kaikesta tielleni sattuneista esteistä ja hidasteista olen mennyt yli etsimällä joka asiasta positiivisia puolia. Kaikissa asioissa niitä on. Minun ei tarvitse niitä erikseen alkaa etsimään tietentahtoen, sillä mieleni tekee sen automaattisesti. 
Elämäni rakkaudet yhtä lukuunottamatta ♥
Elämässäni on sattunut ja tapahtunut. Voisin olla katkeroitunut useista ihmissuhde pettymyksistä, isän kuolemasta, äidin ja isän erosta, saamatta jääneistä palkoista konkurssipesissä, tai jouduttuani pilkanteon tai kiusaamisen kohteeksi. 
Jokainen on kuitenkin oman elämänsä seppä ja rakentaa elämänsä itse. Toisille jaetaan huonommat kortit kuin toisille, mutta jokainen voi kuitenkin peliinsä vaikuttaa ihan itse.

 Minä olen tässä näin kovan työn, rakkauden ja sattumankin kautta. Olen kiitollinen kaikista ihmisistä elämässäni ja saadessani tehdä rakastamaani työtä. Haluan auttaa ihmisiä. Haluan tarjota olkapäätä, jos jollain on paha olla.  En sen vuoksi, että kokisin oloni tärkeäksi, vaan sen vuoksi, että avun tarpeessa oleva kokee, että hänestä välitetään. 
Haluan iloita ja olla onnellinen läheisteni ja kaikkien ihmisten puolesta, kun he iloitsevat ja ovat onnellisia. Jokainen meistä ansaitsee onnea ja rakkautta ja jaettuna se sen kun lisääntyy.

Kun nyt katson elämääni taaksepäin tekisin varmasti monen asian toisin. Kuitenkin kaikki tapahtumat elämässäni ovat tehneet minusta sen ihmisen, joka olen tänä päivänä. Elettyä elämää ei sovi unohtaa, vaan ottaa siitä opiksi. 

Olen oppinut pyytämään ja antamaan anteeksi. Olen oppinut näkemään myös ilkeyden taakse: aika usein sieltä löytyy haavoitettu ihminen. Olen oppinut paljon, silmäni ovat auki ja näen omaa napaani pidemmälle. Näen kuitenkin myös sen oman navan ja tarpeet sen ympärillä. Olen oppinut olemaan armollisempi itselleni ja hyväksymään minut sellaisena kuin olen. 

Tänä päivänä on hyvä olla MINÄ! ♥ Olen rakastava ja tiedän olevani kaiken minuun kohdistuvan rakkauden arvoinen! ♥ Tiedän löytäneeni paikkani tässä maailmassa!

Ihanaa vuoden viimeistä iltaa kaikille!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kinkunkaristusta ja suklaan sulattelua


Jumppailua siis




Se olis joulun pyhät lusittu ja välipäiviä vietetään. Jouluna tuli pidettyä huoli hiilihydraattitankkauksesta ja suolaisen ja makean tasapainosta. Kaikenlaista tuli siis suustansa sisään laitettua. Tänään oli onneksi paluu arkeen ja aamu startattiinkin kaurapuurolla (leseillä, raejuustolla, karpaloilla ja mehukeitolla..) sekä kahvilla ja prodepatukalla. Tänään palattiin arkeen myös liikunnan suhteen: kävin meinaan ohjaamassa tunnin sisäpyöräilyn, kinkunkaristusjumpan sekä Yoga Flow- tunnin. Puuroaamiainen oli siis ihan paikallaan. Kyllä mä jo eilen treenailin kotosalla polkien spinnupyörää ja lihaskuntoa tehden sen jälkeen. Mutta tänään oli sitten se kunnon paluu sorvin ääreen tiedossa. 

Tekipäs hyvää jumppailla. Sisäpyöräilyssä mulla oli teemana kinkunsulatus Spin&burn- hengessä. Meillä oli paljon temmon muutoksia ja reipas polkunopeus alusta loppuun. Hiki virtasi ja syke oli korkealla.

 Kinkunkaristusjumppani oli Bootcamp- henkinen sykettä ja lihaskuntoa vuorotteleva treeni. Ennakkoon oli tiedossa, että väkeä on tulossa jumpalle paljon, joten karsin käytettävät välineet vain kahteen: isoon kiekkoon ja mattoon. Tekeminen vaihteli reippaasti ja saman biisin aikana saatettiin nostaa sykettä ja tehdä lihaskuntoa. Käytimme treenissä paljon hyödyksi oman kehon painoa. Luulempa, että kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä oli passeli ja riittävän kova treeni näin joulun jälkeen. :)

Yoga Flow jännitti ennakkoon kovasti, olihan kyseessä vasta mun toinen joogatunti piiiiitkään aikaan. Lisäksi olen vaihtanut ohjaustyyliä perus joogasta Yoga Flowhun ja menee hetki ennenkuin se iskostuu kunnolla päähän ja löytyy oma tyyli tehdä tätä tuntia. Muutaman kerran oli tunnilla suunnat sekaisin ja vähän turhan lyhkäsen ohjelman olin suunnitellut. Mutta muuten lienee ihan ehjä kokonaisuus kuitenkin. Ensi kerralla sitten menee paremmin. 

Niin ihana kun onkin palata taas kunnolla töihin, aiheuttaa se myös ristiriitaisia tunteita. Työssäni joudun kestämään paljon kritiikkiä ja en mitenkään pysty miellyttämään kaikkia, vaikka haluaisin. Välillä tämä on raskasta ja se heijastuu myös paineina omassa tekemisessä. Mutta työn plussapuolet ehdottomasti peittoavat miinukset, ja jokainen positiivinen palaute saa jaksamaan aina vähän paremmin. :) Joten eiköhän asiat taas helpota, kunhan pääsen kunnolla töihin käsiksi.

Treenin jälkeen ruoka taas maistuu. Luulen, että tänään EI syödä jouluruokaa, vaan jotain ihan muuta.
Jumpailun jälkeen kelpaa myös hyvä seura ja tällainen hurmuri minua isänsä ja isosiskonsa kanssa kotona odotteli. ♥♥♥ On se elämä vaan ihanaa, kun on kolme kultaa, joita rakastaa. ♥

Näiden pikaisten kuulumisten kera toivottelen teille lämminhenkisiä välipäiviä!
 Nauttikaa hyvästä seurasta ja liikunnan riemusta! ♥

 

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulun rauhaa


Rauhaisaa joulua kaikille toivottaa meidän perheen kiltit tonttutytöt!


 
Pieni joulun lapsi,
joulu meille tuo.
Saavu joka kotiin,
saavu lasten luo.
 Saavu sinne,
missä epäsopu on.
Anna koteihimme,
henki sovinnon.
 Saavu sinne,
missä joku yksin jää.
Anna jouluilon,
hänet yllättää.
 Pieni joulun lapsi,
valo maailman.
Sinä meille annat
juhlan oikean.
– Jukka Salminen -

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Bodypump 92 ensifiilikset

Helllouuu!

Nyt on kuulkaas uudet ohjelmat startattu Bodypumpin ja RPM:n osalta. Ja mä oon niin mehuissani! Siis bodypumpin uusi ohjelma on loistava ja RPM puolestaan tuoreempi rakkauslaji.
Tässä postauksessa keskityn kuitenkin Bodypump- ohjelman kertailuun ja rupattelen RPM:stä alkavalla viikolla.
Eilen lanseerattiin Järvenpäässä uusi bodypump kolmen ohjaajan voimin ja tänään vedin ohjelman itsekseni Lahdessa. Täytyy myöntää, että tämä päivä ei kyllä ihan putkeen mennyt: hauiksissa tipuin "vähän" kärryiltä. Tehtiin kyllä oikeita juttuja, mutta koreografiassa putosin aika hyvin musiikista. Uuden ohjelman veto ensimmäisen kerran on aina oma haasteensa. Vieläpä kun joulu- ja synttärikiireet ovat painaneet päälle. Onneksi en sentään jäätynyt ja jatkettiin tekemistä koko ajan. Seuraavan kerran menee sitten putkeen. Muu ohjelma oli hyvin iskostunut päähän ja muutamaa pientä hienosäätöä lukuunottamatta meni juuri niinkuin pitikin.

Mutta palataanpa takaisin aiottuun teemaan, eli kertomaan ensifiiliksistä ja esittelemään muutenkin bodypump ohjelma nro 92 minun näkökulmastani katsottuna. 

Tässä ohjelmassa haetaan muunmuassa suunnan muutosten kautta uutta ärsykettä kropalle. Aina ei tarvitse lisätä painoja kehityksen takaamiseksi.


  • Track 1 – Lämmittely– All We Need Is Love – Ricki-Lee
Ihan perus lämmittelybiisi. Selkeää tekemistä tangolla ilman sen kummempaa kikkailua. Biisi ok, ei herätä sen kummempia fiiliksiä.

Biisi ihan kauheeta kuraa (anteeksi vaan!), kunnon jumputusta. Pitää keskittyä kunnolla, jotta löytää oikeat kohdat biisissä: on tosiaan melko tasapaksua jytinää alusta loppuun. Mielestäni vaikutti aika helpolta kyykkykappaleelta. Odotettavissa painojen lisäystä siis.

Ehdottomasti parasta musiikillista antia tässä ohjelmassa yhdessä venyttelybiisin kanssa minun mielestäni. Perus penkkipunnerrusta teemme koko kappaleen tangolla. Lisämaustetta tuo suunnanmuutokset, joita siis oli jo tuossa aiemmassa biisissä (kyykyissä siis). Mä niin tykkään tästä biisistä ja tekeminen on hyvin rakennettu biisiin sopivaksi.

Tästä selkäkappaleesta en oikein pitänyt. Mielestäni miljoona kertaa parempi kappale on vaihtoehtoinen selkäbiisi, eli Dream&dance. Siksipä otin sen heti alkuunsa käyttöön (jos vaihtoehtoisia kipaleita on ohjelmassa, voimme niitä ehdottomasti käyttää vaikka alusta alkaen).

Tässä on selkeät kierrokset ja tekemiset. Tästä tulee niin mieleen muutaman vuoden takaiset selkäkipaleet: introna on kulmasoudut vastaotteella ja pitkästä aikaa on mukana myös Power Press- liike. Muuten maastavetoa, perus kulmasoutua ja rinnallevetoa+ työntöä ylös. Biisi tosiaan  mielestäni huomattavasti parempi kuin tuo ykkösvaihtoehto. Toki tämä taas vain minun mielipiteeni. :)

IIIHAAANAAAA! Pitkästä aikaa ojentajabiisissä on tanko mukana. Tangolla tehdään kapea penkki+ ojentaja pullover- comboa+ kapealla penkillä puolivälin pumppauksia. Loppuun tehdään kiekolla ranskalaista pään taakse ja yläpuolikkaita pumpaten. Musiikillisesti biisi ei oo mun makuun, mutta tekemisestä tykkään kyllä. :) Ja tehokasta on.

Huippu biisi vaihteeksi hauiksissa. Tekis mieli lähteä lantiota vatkaamaan. Perus tekemistä täälläkin hauiskääntöä tangolla ja lepotaukona "hauissoutua."

  • Track 7 – Askelkyykky – NRG – Guiltless Happy
Hauska biisi, joka sopii tekemiseen kuin nakutettu. Koreografia on yksinkertainen ja jäi heti päähän. Teemme askelkyykkyä ja tavallista kyykkyä isoa kiekkoa hyödyntäen. Molemmille puolille tehdään 2kierrosta askelkyykkyä, joten pitkästä aikaa saa itse askelkyykkyjäkin tehdä kunnolla. TYKKÄÄN!

Tehokas se on tämäkin biisi, vaikka musiikillinen anti on perus hartiabiisiä eli ärsyttävä. Tosin se sopii tänne, eli anti olla! ;) Teemme tangolla pystysoutua, pystypunnerrusta ja vauhtipunnerrusta, kiekoilla vipunostoa sivuun sekä rotator raise liikettä (polvillaan) sekä punnerramme. Myös punnerruksissa on sama combo kuin kyykyssä ja rinnassa (3x 1/1 ja neljäs pudottaa ja pitää-> suunta vaihtuu..). Tosi nopeat vaihdot on liikkeistä toiseen ja syke pysyykin hyvin ylhäällä koko ajan. Tykkään tästäkin tekemisestä. 

Vatsakipaleessa on jalan ojennuksia ja vatsarutistuksia sekä hoover+ hooveravaukset sivuun. Tässä biisissä lonkankoukistajat joutuivat koville (tosin itselläni tänään oli jo RPM- ja Vatsa-pakara tunnit takana ennen pumppia..). Ihan ok vatsabiisi ja tosi kiva kun tekeminen vaihtuu.


Tämä on IHANA biisi. Mulla tulee ihan kylmät väreet tästä. Ja jotenkin sopii niin hyvin tekemiseen venyttelyssä. Ihana, ihana, ihana! 



Kokonaisuudessaan pidän tästä ohjelmasta paljon. Toki mä pidän yleensä aina uusista ohjelmista, koska on kiva saada uutta tekemistä. Mutta yleensä tykästyn moniin biiseihin, kun oon päässyt niihin ja tekemiseen siellä kunnolla sisälle. Nyt oon jo tässä vaiheessa tykästynyt moneen. Tästä voipi tulla yksi suosikkiohjelmistani.

Voin lämpimästi suositella tätkin ohjelmaa kaikille pumppaajille: uusille ja vanhoille. Menkäähän kestovoimailemaan!





joulun alla 2014 (synnytyksestä +5kk)
joulun alla 2012
Lopuksi vielä pari kuvaa vertailuksi lähinnä itselleni. Sama paita päällä joulun alla 2012 ja sitten eilen. Ei vielä ihan istu niinkuin pitäisi.. Tällaiset vertailukuvat antavat mammakiloprojektiin hyvää lisäbuustia. Joulun jälkeen alkaa kyllä sitten mammakilojen karistus todenteolla. Kaikkeen kuten nahkan palautumiseen en voi loputtomiin vaikuttaa, mutta sen minkä pystyn niin sen myös teen. PISTE.

Oikein mahtavaa illan jatkoa kaikille. 

Se olis enään kolme yötä jouluun! 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Ohjelmien opettelua ja muita kuulumisia

Heissulivei!

Niin vaan vuosi lähenee loppuaan ja meikällä on aikamoinen läjä ohjelmia opeteltavana/ tehtävänä. Lisäksi kiireisenä on pitänyt kevään suunnittelu, kalenterin siirto järjestelmiin ja kaikki muu siihen liittyvä hässäkkä. Isompi neitimmekin täytti 6- vuotta ja juhlittu on kerran jos toisenkin. 
Huhhuh..Onneksi kohta tulee joulu ja sen myötä muutaman päivän totaalinen lepo.

Tänään oon siivoilujen ja emännöinnin ohella opetellut Bodypump 92 ja RPM 65- ohjelmia. Huomenna nimittäin lanseerataan uudet ohjelmat Järvenpään Ladylinella. RPM:ssä ohjaan puolet ohjelmasta ja Bodypumpissa meitä on kolme ohjajaa: mulle heilui nakki biiseihin 7-10. Bodypumpissa ohjaajan lavalle saadaan ihana kolleega aina Lontoosta asti. Ihan huippua nähdä! ♥ Muutenkin nämä uusien ohjelmien lanseeraukset, super saturdayt ovat niin huippuja. Odotan huomista innolla. Tulen teillekkin kertomaan ensifiiliksiäni uusista ohjelmista, mutta todennäköisesti vasta sunnuntai- iltana. Ohjaan meinaan RPM:n 30minuutin- ja Bodypumpin 60min- tunnit uusilla ohjelmilla Lahden Lumossa sunnuntaina. Eli opettelua on huominenkin pullollaan. 
Kiva kuitenkin saada työtä pois joulun pyhiltä. Siksi mielellään tän opettelutyön tekee nyt eikä joulun aikaan.

Meillä ollaan yritetty sairastaa muutamat viikot. Flunssa koittaa iskeä päälle, mutta ei sitten iskekään. Koko ajan on vähän veltto olo. Onhan tässä kieltämättä löysä olo ihan tämän raskauskropankin kanssa. Voi murrr, kun voisi jo palautua!!! Jotenkin tämän kakkosen kohdalla vatsa ei vaan palaudu läheskään samaa tahtia kuin ekan kohdalta. Roikkuvaa nahkaa on joka puolella! Käsi sydämmellä on kuitenkin pakko sanoa, etten ole tehnyt viime aikoina asian eteenkään juuri mitään. Noh liikkunut olen hyvin, mutta ruokavalio on ollut hätäinen. Mulla aina tämä loppuvuosi väsymyksineen ja joulukiireineen laukaisee herkkuhimon. Sanomattakin on selvää, että ryhti pitää taas palauttaa. Kerkesin saada jo hyviä tuloksia mammakiloprojektissa, mutta nyt ovat tyssänneet. Onneksi kuitenkaan ei ole oikeastaan takaisin päin tullut. Tästä on siis hyvä jatkaa alaspäin etenkin kun synttärihuuma herkutteluineen on nyt alta pois.


Meikä kaiveli pari motivaatiokuvaa täältä blogista esiin, jotta sais vähän intoa tähän touhuun! :) Tähän normaaliminään on vielä pikkuisen matkaa.
Jotain kuitenkin on tapahtunut, koska kuvan farkut menevät vyötäröltä jo jalkaan, mutta ovat tuttuun tapaan alkaneet kiristää reisistä. Ehkäpä se lihas kehittyy ja toivon mukaan kohta nämä raskausrasvat selätetään myöskin.

Tällä erää mun jutut oli vähän niin ja näin, mutta sunnuntaina sitten turistaan paremmalla ajalla ja aivot mukana! ;D


Oikein loistavaa viikonloppua! :)
 


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Taistelutarinaa ja turinaa

Moi!
Kirjoittelin taannoin marraskuun treeniyhteenvedon, missä mainitsin Bodycombat- lisenssivideostani. Tässä nyt vielä tännekin blogiin tarinaa minun kivisestä taipaleestani lisenssin omaavaksi Bodycombat- ohjaajaksi!

(Juttu kirjoitettu n.26.11.)
 Yöllä sähköpostiini oli ilmestynyt arvio Bodycombat- lisenssivideostani sekä Certificate- todistus. Voi tätä onnen päivää! Bodycombat taipaleeni ei ole ollut se kaikkein helpoin, joten kerrataanpa hiukan...

Elokuussa 2011 viisivuotihääpäivänäni astelin innoissani Bodycombat- peruskoulutukseen! Kouluttajana tulisi olemaan jo Bodypump- koulutuksesta tuttu ihana Eerika Kiuttu. Eka päivä sujui hyvin, vaikka rankkahan se toki oli. Myös päkiäni olivat todella puutuneet ja siksipä päätinkin vaihtaa seuraavaksi päiväksi toiset kengät.

Toisena koulutuspäivänä kroppa oli raskas edellisen päivän urakasta. Lisäksi olin illalla treenannut paljon potkuja sisältävää ohjauskappalettani, joten kyllähän se tuntui. 
Ennen kuvattavaa ohjausharjoitusta meillä oli tekniikkatreeniä vai olisiko ollut peräti Bodycombat challenge. Jokatapauksessa hyppypotkuja tehtiin. Meikäläinen oli väsynyt, enkä tottunut juuri vaihdettuihin kenkiin. Niimpä erään hyppypotkun ponnistus jäi lähtökuoppiinsa (jalka ikäänkuin tarttui lattiaan) ja alastulo oli myös tuhoontuomittu... Tarkkaan en muista, mutta kipeää kävi. Hetkessä minua oltiin hoivaamassa ja polvea tuettiin. Soitin miehen hakemaan, jotta pääsisimme lekuriin. Onneksi vakuutukseni olivat huippuluokkaa (yrittäjän vapaaehtoinen tapaturmavakuutus) ja pääsin suorilta Kampin Terveystaloon. Siellä epäilivät, että kierukka on ehkä mennyt: määräsivät lääkkeitä, lepoa ja robottijalkatuen. Siitä huolimatta päätin hoitaa koulutukseni loppuun: olin nyt saanut opeteltavaksi lyöntejä sisältävän biisin, koska potkuja en voisi tehdä. Siispä opettelin vielä myöhään illalla kotiutuessani uuden biisin aamuksi. 


Viimeisenä koulutuspäivänä menin lavalle keppien ja robottijalkatuen kanssa ja ohjasin nyrkkeilybiisin. Enhän mä voinut kaikkia tekniikoita näyttää, kun en voinut mitään kiertoliikkeitä tmv tehdä. Palaute muilta opiskelijoilta oli mieletön. Sanoivat, etteivät edes huomanneet koko jalkatukea, koska suullinen ohjaukseni oli niin vahvaa. Vielä tänäpäivänäkin liikutun, kun muistelen sitä kaikkea kannustusta ja tsemppiä mitä muilta sain. ♥ Pääsin kurssin läpi vahvan ohjauksen ansiosta, kunhan lupasin treenata tekniikkaa. Pääsinkin pariksi viikoksi ohjauspuuhiin, kunnes magneettikuvien ja niiden tulosten aika tuli...


Niinhän se meni, että yhdellä hyppypotkulla meikän polvesta hajosi eturistiside, molemmat kierukat ja sisäsivuside. Tapio Kallio totesi, että näemme leikkaussalissa. 
Leikkaus sujui hyvin, mutta ensimmäisenä yönä en pystynyt hengittämään kunnolla, koska sattui niin paljon. Kotiuduttuani alkoi pitkä ja määrätietoinen kuntoutus. Ohjaushommiin pääsin 4kk saikun jälkeen, mutta bodycombatin aika ei ollut todellakaan vielä silloin. 
Kesän kynnyksellä 2012 olin valmis palaamaan bodycombat ohjuksiin. Sen aikaisessa duunissani (paikka joka maksoi koulutukseni ja jossa olin sitoutunut ohjaamaan) ei aiottu tarjota bodycombat tuntia enään minulle, joten ainoastaan tuurailemaan pääsin. Jossain vaiheessa ohjasin kuitenkin 30- minuutin tuntia toisessa paikassa ja kovasti mietin lisenssivideon kuvaamista. Silloin kuitenkin vaihdoin nykyiseen duunipaikkaani, eikä siellä vielä silloin ollut Bodycombattia ohjelmistossa. Lisenssivideon kuvaaminen siis jäi.

Elokuun loppupuolella 2013 menin uudelleen koulutukseen, koska olimme päättäneet lanseerata Bodycombatin syksyn lukkariin. Tällä kertaa opemme oli Mika Kankainen: mahtava, mutta tiukka kouluttaja. PASS oli lopputulos ja ohjaukset aloittelin syyskuussa uusissa lukkareissa. 
Lisenssivideon kuvaukset oli ajatuksissa loka- maraskuussa ja niihin olin jo aikataulut suunnitellut. Mutta kuinkas kävikään?


Raskaustesti näytti positiivista lokakuussa 2013. Ei raskaus sairaus ole, mutta minun sykkeeni kohosi alkuraskaudesta todella valtavasti. Lisäksi kärsin järkyttävästä pahoinvoinnista ja siksipä viimeiset bodycombat- tuntini ohjasin marraskuussa. Viimeiset ohjaukseni silloin olivat todella vaikeita ja siksipä hommasin uuden ohjaajan niin pian kuin mahdollista. Suullinen ohjaamiseni kehittyi tuona aikana huimasti, sillä esimerkillä en pystynyt niin vahvasti enään ohjaamaan.
Ilmoitin LesMillsille raskaudestani ja sain jatkoaikaa kuvaukselle elokuun loppuun 2014. 

SYNNYTIN sektiolla heinäkuussa 2014 kuten tiedättekin. Mahani leikatiin kahteen suuntaan auki ja tästä syystä toipuminen oli alkuun kivuliasta ja hidasta. Jouduin pyytämään lisäaika kuvaukselle vielä kerran ja LesMills teki minun kohdallani poikkeuksen ja antoivat jatkoaikaa syyskuun loppuun. En oikeasti olisi vielä silloin mitenkään bodycombat kunnossa, mutta päätin silti lähettää lisenssivideoni ja anoa samalla uusintakuvaukselle jatkoaikaa. Lisenssivideolta sentään näkyi, että en tarvitse uutta koulutusta, vaan aikaa toipua leikkauksesta. 
 TIESIN jo ennen videon lähettämistä, ettei se voisi mennä mitenkään läpi. Jouduin tsemppaamaan todella kovin, jotta jaksoin koko tunnin vetää oksentamatta kiinnikkeiden viiltäessä mahassani. Tästä syystä tekniikkani hajosi aikalailla ja minua nolotti kovin lähettää tekeleeni: olinhan normaalisti paljon parempi kuin siinä videossa.  

Sain ekasta videostani tsemppaavaa palautetta, vaikka eihän se tietty läpi mennyt. Sain muutamat korjattavat tekniikat ja jatkoaikaa pari kuukautta kuvata. 

Minulla on ollut vaikea kuvata ja treenata, koska äitiyslomalla ei ole omaa tuntia ja tuurausmahdollisuudet ovat vähäiset. Siispä käytin ainoat tilaisuudet kuvata ja tsemppasin 110% joka kerta.  Perjantaina 14.11. kuvasin sitten lisenssivideoni ja vaikken 100% tyytyväinen ollutkaan (ja kuvausaikaa olisi ollut vielä lähes kuukausi) päätin videon lähettää: oli se kuitenkin sen verran ehjä kokonaisuus. Ja ei voi tietää, koska olisi ollut tilaisuus uudelleen filmatisointiin (noh, toki näitä hätähätää järjestelee, mutta kun se ei ole sama asia).

Videon lähetyksen kanssa oli ongelmia: ekan kerran perille meni 10 minuutin pätkä ja toisen kerran 17 minuuttia. Onneksi kolmas kerta toden sanoi ja toinen lisenssivideoni meni perille viime viikolla.

Tuloksia olen odotellut ja sähköpostia vilkuillut monta kertaa päivässä ihan hermona. 
Tänään olin lähdössä asioille vauvan kanssa (ja viemään samalla isomman tytön kouluun). Mies puki vauvaa ja minulla oli noin minuutti ylimääräistä aikaa. Päätin vilkaista huvin vuoksi sähköpostin ja siellä iloisia uutisia olikin. Olen helpottunut, onnellinen, motivoitunut ja kaikkea mahdollista. 

Jossain vaiheessa meinasin heittää hanskat tiskiin ja onneksi sanoin sen ääneen miehelle. Hän meinaa nosti minut ylös sanomalla, että "kulta! Sinä ET ole luovuttaja!" Niimpä, en ole, en. Jokainen meistä tarvii välillä sitä toista, joka nostaa sinut tarvittaessa ylös maasta. ♥

Vaikka kuvausmahdollisuudet olivat vähäiset ja sektiosta toipuminen täyteen combatkuntoon täysin kesken, päätin onnistua jotenkin. Treenasin ja korostin omia vahvuuksiani kuten vahva valmennus. Ja lopussa kiitos seisoi. 

Älkää siis ihmiset luovuttako, vaan uskaltakaa mennä kohti päämääräänne, vaikka tie sinne olisi välillä kivinen. 
Minun kehitykseni combatohjaajana ei pääty tähän, vaan oikeastaan vasta alkaa tästä. Aion hioa osaamistani ja kehittyä joka osa-alueella eteenpäin. Bodycombat taipaleeni on ollut rikkonainen ja nyt ensisijainen tavoitteeni onkin pitää laji taas säännöllisesti mukana kuvioissa! 
Loppuun vielä kuvaamani lisenssivideon venyttelybiisi, jossa erittäin osuvat sanat.




Stay with the fight!

lauantai 13. joulukuuta 2014

CXWORKS- koulutusrapsaa + viikonlopun tohinoita

Lauantai- iltaa toverit!

Viikonloppua viedään tohinalla. Aamulla heräsin huonosti nukutun yön jälkeen kurkku kipeänä nokka vuotaen. Mulla on tehnyt flunssa kovasti tuloaan. Onneksi se ei ole vielä iskenyt pahemmin, sillä mulla on viikonlopun aikana peräti 10 ryhmäliikuntaohjausta, yhteensä kahdeksan tuntia. Tänään ohjasin aamulla Bodycombatin, JumppaMIX-spesiaalin sekä Yoga Flow- tunnin. Bodycombat tuntui taas raskaalta (kylkeen pisti ja vatsan kiinnikkeet vaivasivat..), mutta ahhh niin ihanalta. Oon vetänyt bodycombattia tosi vähän, joten kroppa ei oo vielä tottunut. Onneksi keväällä mulla on taas vakkari bodycombat- tunti ja sopivasti puolen tunnin mittainen. Se on oikein hyvä aloitus näin synnytyksen jälkeen. :)

Aamun tuntien ja suihkun jälkeen ponkaisin kotiin. Meillä juhlittiin meinaa rakasta 6v tyttöämme. <3 Juhlat sujuivat hyvin pikkuisella porukallamme ja tyttö sai mieluisia lahjoja. Ensi viikolla onkin sitten vuorossa kaverisynttärit. 
Nyt siivoilujen jälkeen oli hyvä hetki istahtaa koneelle. Kohta kutsuu sänky ja siellä huomisten tuntien läpikäynti. Tarkoitus on tehdä skriptaus. eli ohjaussuunnitelma CXWORKS- tuntiin. Huomenna ohjaan meinaan ekan CX- tuntini, JEEEE. Tätä on odotettu marraskuisesta peruskoulutuksesta lähtien. En siis ala nyt vasta tuntia opettelemaan/ ohjausta suunnittelemaan, vaan kirjoitan mun ajatuksia biiseistä ylös.

Kävin tosiaan LesMills CXWORKS- koulutuksen Helsingissä isänpäiväviikonloppuna. Koulutus järjestettiin Forever Herttoniemen tiloissa ja kouluttajana toimi Arja Vanhanen. Tässä alla hieman kertomusta koulutusviikonlopusta (osittain kopsattu mun suljetusta blogista..).

CXWORKS- koulutus startattiin lauantaina aamun hämärässä Herttoniemessä. Alusta asti oli selvää, että täysillä pitää mennä, jos mielii kurssin läpäistä ohjauslupa taskussa. Ryhmässämme oli 15 CXWORKS- ohjaajakokelasta, joista valtaosalla oli vuosien, jopa vuosikymmenien ohjauskokekemus. Kokenut ryhmä oli siis kasassa. Olimme saaneet ohjelmat etukäteen opeteltavaksi ja itse olin tyytyväinen, miten hyvin olin niihin etukäteen perehtynyt. Mieheni oli koko viikonlopun duunissa ja lauantaina valmistelinkin tytöt itsekseni hoitoon ja kotiin sekä kotihommat siihen koulutuksen päälle. Ei ollut toivoakaan siis keretä perehtymään materiaaliin lauantai- iltana. Tämä kuvio oli etukäteen tiedossa, joten siitäkin syystä päätin valmistautua koulutukseen kunnolla sekä ottaa koulutushetkistä kaiken irti. 

Lauantaina koulutus alkoi klo 09:00 Arjan Masterclass- tunnilla. Olipa niin kiva tulla masterclassiin, jonka koreografian osasin ennakkoon. Sain jo tuosta puolituntisesta valtavasti irti. Aamupäivän aikana kävimme teoriaa läpi, sekä teimme 5minuutin hoovertestin, 3,5minuutin staattisen selkätestin, sekä muita lyhyempiä testejä. Nämä eivät arviointiin vaikuttaneet, mutta hauskahan se oli testata. Tietty tämän jälkeen piti sykkiä vielä pari tuntia tekniikka- ja ohjausharjoituksia. =)
Omiin testisuorituksiin olin tyytyväinen ja yllättynyt, miten kirjavasti testit menivät. Toki aina löytyy ihmisiä, joilla on just jotain selkäkremppa tmv. Mutta vahva keskivartalo ei ole aina itsestäänselvyys edes ohjaajien parissa. 


Aamupäivän aikana saimme myös ensimmäiset ohjausharjoituskappaleet iltapäivää varten. Minä sain tässä kohtaa lämmittelyn eli kappaleen 1. Sinänsä siinä tekeminen on perinteistä ja helpohkoakin, mutta tietty ohjausharjoituksiin haastetta toi, että siinä oli eniten liikkeitä ja vähemmän aikaa antaa niihin napakat suoritusohjeet. Sain positiivista palautetta kuitenkin kun sitä myöhemmin ohjasin. 
Iltapäivällä tosiaan treenattiin tekniikkaa ja teimme ohjausharjoituksia. Kaikenkaikkiaan eka päivänä käytännön osuus oli ehkä n. kolme tuntia.

Toiseksi päiväksi sain ohjausharjoitukseen kappaleen kuusi. Siinä pääsi hyvin näyttämään teknistä osaamista  kiekkojen kanssa tehtävässä running man- tasapaino- sekä L-PRESS- liikkeissä ja  kuminauhalla tehtävissä vipunostoissa kulmassa sivuun, osa selkä ojentaen, osa kulmassa tehtynä. 
Lisäksi kappale vaatii todella keskivartalon vahvuutta ja tukea sekä voimaa yläselästä ja hartioista. 

Näistä sunnuntain harjoituksista tulisimme saamaan kattavammat henkilökohtaiset palautteet. 


Sunnnuntaina aloiteltiin klo 08:30. Heti aamutuimaan aloitimme ohjausharjoitukset ensimmäisen kerran. Lisäksi meiltä vaadittiin 100% heittäytymistä myös asiakkaina muiden ohjatessa. Tuossa ohjelmassa on meinaan kappaleet 2 ja 5, missä pitää olla 100% tekniikka läpi päästäkseen. Kouluttaja kulki keskuudessamme ja korjasi tarvittaessa. Lisäksi oli tosi tiukkana, ettei kukaan lusmuillut, koska halusi nähdä miten meidän fysiikkamme tämän lajin kestää. 

Itse en viikonlopun aikana saanut CXWORKSISSÄ kertaakaan korjauskehotusta tekniikkaan, vaan ainoastaan kehuja. Tähän väliin pakko sanoa, että olen vahvan keskivartalon eteen tehnyt paljon töitä ja tällä leveällä+pitkällä selällä vahva keskivartalo on se, mikä estää muunmuassa selkävaivat..
Ohjausharjoituksestani sain jo aamulla aivan mahtavaa palautetta. Valmentamiseni on vahvaa, osaan koreografian täysin, ja tekniikkani on WAU! Tässä vaiheessa jo aavistelin, että enköhän mä läpi pääse. Vielä kun kouluttaja iltapäivällä kierrellessään seuraamassa tekemistämme asiakkaina, nappasi olkapäästäni kiinni ja totesi "mahtavaa", aavistelin, että ehkä tästä läpi päästään. 

Ja niinhän se lopputulos oli PASS! =)

Sain loppuarvioinnissa kuulla omaavani todella vahvan keskivartalon, mikä tulee ilmi kaikessa tekemisessä ja teknisesti olen loistava roolimalli. Siitä viis, vaikka kengurunpussi roikkuukin synnytyksen jäljiltä. Pääasia, että kantaa itsensä ryhdikkäästi.

 Tästä nyt sitten on hyvä lähteä lajia ohjaamaan itsetunto kohonneena ja uuteen lajiin rakastuneena. ♥ Eihän tuo koulutus todellakaan ollut läpihuutojuttu. Meillä oli lähtökohtaisesti tosi kokenut porukka kasassa. Kuitenkin vain 8 läpäisi kurssin suorilta. 
Nykyisin LesMills koulutuksissa on vain kaksi vaihtoehtoa: PASS ja FAIL. Failissa ohjaajan tulee kuvata kaksi kouluttajan määrittelemää biisiä ja lähettää ne LesMillssille. Kun video hyväksytään, pääsee ohjaamaan. Aiemmin oli ns Clear to Shadow, eli tarvitsee lisänäyttöjä. Yleensä tässä oli kehoitus varjoilla kokeneen ohjaajan kanssa neljä kertaa tai todentaa jotenkin tietty tekniikka. Kouluttaja tämänkin määrittelee, jos se on jotain muuta kuin se 4 varjoilua. Meillä oli niin taitava ryhmä, että uskon jokaisen saavan pian ohjausluvan taskuunsa. Monesti se on tosi pienestä kiinni, että kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. 

Minua vähän huvittaa, kun monet kauan lesmills lajeja ohjannet ovat sitä mieltä, että nykyisin pääsee liian helposti kursseista läpi. Mä olen kyllä täysin toista mieltä. Nykyisin vaaditaan jo peruskurssilla tosi vahvaa tekniikkaa läpäistäkseen koulutuksen. Toki ohjaukselta ei vielä peruskurssilla aivan älyttömiä vaadita, mutta ilman perushyvää ohjausta et pääse läpi. 


Mitäs sitten nyt? Duunipaikallani CXWORKS starttaa vasta vuodenvaihteessa, mutta sain anottua luvan muutamaan näytetuntiin jo joulukuussa. Tekniikkaa ja ohjelmaa meinaan treenata ja toivon mukaan ehdin myös kuvata tekniikkaani vaikka itsekseni. Haluan säilyttää alusta alkaen hyvän tekniikan ja videointi on hyvä tässä tarkoituksessa. Sitten tammikuun aikana kuvailen lisenssivideon. 

Olen tosi iloinen, että lähdin koulutukseen. En edes tajunnut aiemmin, kuinka tämä laji on kuin tehty mulle. Mä oon totaalisen rakastunut tähän ihanaan toiminnalliseen treeniin. Ja olen päättänyt, että musta tulee loistava CXWORKS- ohjaaja. En sano tätä itserakkaasti, vaan koska teen töitä nöyrällä asenteella ja aion kehittää osaamistani tässä(kin) lajissa. Olen ymmärtänyt viimein, että jokainen voi olla juuri niin hyvä kuin haluaa. Meillä jokaisella on omat rajoitteemme, mutta ei anneta niiden olla esteitä. Hidasteethan on tehty ylitettäväksi. Lisäksi olen käsittänyt, että ohjauksessa on hyvä panostaa omiin vahvuuksiin+ tottakai kehittää omia heikkoja alueita. 
Moni sanoi aiemmin, ettei mun kannata tuonne koulutukseen lähteä, koska synnytyksestä on niin lyhyt aika, eikä keskivartaloni voi olla vielä vahva. Kengurunpussista viis, siellä alla on ehtaa lihasta paljon ja vahvasti.

Epäilijöitä riittää aina. Luottakaamme me omaan fiilikseen asioiden suhteen ja toteutetaan määrätietoisesti unelmiamme ja mennään siihen suuntaan, mihin halutaan. Mikään ei ole mahdotonta, jos jotain haluaa ja on sen eteen oikeasti valmis tekemään töitä. 


Mutta nyt lähden laittamaan äidin kullannuppuja nukkumaan. <3

 HYVÄÄ YÖTÄ MYÖS TEILLE!

torstai 11. joulukuuta 2014

Täällä taas!

Hellurei ja hellät tunteet!

Oon kirjoitellut toisen blogin puolella, mutta nyt alkaa olemaan aika palata tänne "juurilleni." Eli paluu työ- ja urheiluelämään tapahtuu tai on jo tapahtunut mammailun jälkeen, eli olen taas se sama vanha ikiliikkuja. Olenko joskus jotain muuta ollutkaan? Noh ajatukset tietty ovat olleet ruusunpunaisia ja oma identiteetti vahvasti äitiä. Nyt viimeaikaiset koulutukset ja muut urheiluelämykset ovat palauttaneet mieleen sen vanhan Hannan, mikä siellä vielä hieman pehmeän kuoren alla majailee. Siispä halu palata tänne alkuperäiseen blogiini on vahva + onhan se helpompi jatkaa siitä mihin on jäänyt kuin aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä.

Pakko tähän väliin todeta, että rakastan tyttöjäni ja omaa kultaani enemmän kuin mitään ja olen onnellinen. On kuitenkin aivan mahtava löytää itsestäni taas se oma LIIKKUJA- minä ja etenkin blogin puolella aion olla ennenkaikkea juuri sitä.

Tulen kirjoittelemaan viikottain ja tulen muutamia koonteja toisen blogin teksteistä julkaisemaan myös täällä. Tämä "väliaikablogi" tulee sulkemaan ovensa pian, tai ainakin olemaan olemassa ainoastaan salaisena. 

Kirjoitusten aiheet liikkuvat täällä paljon ryhmäliikuntamaailman ja muun liikunnan sekä ravitsemuksen parissa kuten tähänkin asti. Jumppaohjaajan arjesta tulee varmasti paljon juttua, kunhan palaan tammikuun alusta täysipäiväisesti töihin. Mun mies jää vanhempainvapaalle, sillä vauvammehan on vasta 5- kuukautta vanha! ♥ Kyllä edelleen myös mammakiloprojektia viedään eteenpäin, eli laihdutusta, kiinteytystä ja toivon mukaan myös positiivisia tuloksia on luvassa. =)
Kyllä täytyy sanoa, että toisen kohdalla kilot ovat tiukemmassa ja nahka löysempänä kuin ekasta. Mutta sisulla mennään eteenpäin ja koitan kerrankin olla asettamatta liian kovia tavoitteita.  Onhan tässä synnytyksestä vasta 5kk ja mun rantapallo oli jumalattoman iso. Ei sen voi olettaa hetkessä palautuvan.

Anyway, joulukuu on alkanut ihanasti loistavan RPM- koulutuksen merkeissä, mistä tulen kirjoittamaan oman tarinansa loppuviikosta. RPM on LesMillsin vauhdikas sisäpyöräilykonsepti, mutta tosiaan myöhemmin lajista ja sen koulutuksesta lisää. 


 Tässä kuitenki marraskuun liikunnat yhteenvetona:


Marraskuussa tuli taasen liikuttua kiitettävästi. Kuukautta värittivät muutamat koulutukset ja toki niihin valmistautumiset. Kohokohdat marraskuussa liikunnan suhteen olivat:

1. CXWORKS- koulutus ja sen läpäisy.
Oli ihana löytää uusi, minun näköiseni laji. Koulutukseen lähdin sattuman kautta ja olen todella kiitollinen, että lähdin. Ihan mahtava laji ja sopii itselleni kuin nakutettu! :) Ohjuksiin pääsen ensi kertaa sunnuntaina 14.12. ja vuodenvaihteessa starttaa mun vakkaritunnit tässä lajissa. Julkaisen koulutuksesta juttua jossain vaiheessa myös tässä blogissa.






2. Yoga Flow- koulutus
 Olen kouluttautunut joogan parissa lähes neljä vuotta sitten. Saman aikaa olen myös lajia enemmän tai vähemmän ohjannut, toki nyt äippälomalla ja pitkällä raskaana en ole vetänyt joogaa.
Joogakoulutus oli kuin raikas tuulahdus ja motivaatiruiske. Ideamyssyni alkoi heti kuhisemaan ja joogan rauha oli taas mahtava löytää. Odotan innolla tulevia ohjauksia. Tulen ohjaamaan kaksi joogatuntia/vko. Toinen konseptitunti (Yoga Flow), jonka kyllä osittain itse suunnittelen ja toinen kokonaan freestyler- jooga (Yoga Harmony), minkä suunnittelen lempeäksi, juuri meidän asiakaskunnalle sopivaksi.





3. BODYCOMBAT- lisenssi
Kuvasin Bodycombat lisenssivideoni 14.11. ja se meni hyväksytysti läpi. Myös Bodycombat- matkastani meinaan kirjoittaa teille myös täällä blogissa.




4. BODYPUMP- maratooni 30.11. Vedettiin 90- minuutin mittainen bodypump- tunti marraskuun viimeinen päivä. LesMillsillä ei ole pumppiin erikseen erikoisformaatteja, joten vedin 60- ja 30- minuutin tunnit peräkkäin (paitsi venyttely vedettiin vasta loppuun). Oli ihana pumppailla kaikkien vanhojen bodypump hittien tahtiin. Tämä oli tosi kiva haaste ja jälkimmäisellä 30minuutin tunnilla kyllä etenkin rintalihaksissa tuntui penkkipunnerrus. Mutta kyllä oli kivaa ja uusiksi otetaan jossain kohtaa! :)


5. Kohokohtana on ollut myös oikeastaan lähes jokainen treeni. Olen kiitollinen jokaisesta askeleesta, jonka saan ottaa ja jokaisesta painosta, minkä nostan. Liikunnan riemun kun aidosti löytää, on elämän laatu kyllä kohdillaan (paitsi silloin kun EI pääse liikkumaan. Silloin ainakin minä hypin seinillejos näin voi sanoa..)!


Kaikenkaikkiaan liikuntapäiviä kertyi 23 ja tässä alla on liikunnat lueteltuna:

 01. 02.11. Sisäpyöräily 30min + bodypump 1h+RVP 30min 
02. 03.11. CXWorks 30min
03. 04.11. Sisäpyöräily 1h+hot yoga 1h+ muokkaus 45min
04. 05.11. Vauvajumppa 45min + Cxworks 1h
05.06.11. Sisäpyöräily 30min + bodypump 45min+ lämpövenyttely 30min
06.07.11. CXWorks 30min
07.08.11. CXWorks 2,5h (ohjaaja koulutuksessa)
08.09.11. CXWorks 3h (ohjaaja koulutuksessa)
09. 11.11. RVP 2h
10. 12.11. Vauvajumppa 45min + bodypump 1h
11. 13.11. Sisäpyöräily 30min + bodypump 45mim+ Sh'bam 45min
12. 14.11. Bodycombat 1h (lisenssivideon kuvaus)
13.16.11. Sisäpyöräily 30min + bodypump 1h+vatsa-peppu 30min
14. 18.11. Sisäpyöräily 50min+ CXWORKS 30min
15. 19.11. Sisäpyöräily 20min + Äiti-Vauvajumppa 45min
16. 20.11. Sisäpyöräily 30min + bodypump 45min + venyttely 30min
17. 22.11. Yoga flow 2h+ uinti 40min
18. 23.11. Yoga flow 3h
19. 25.11.Kuntojumppa 2h
20. 26.11. Vauvajumppa 45min + bodypump 60min + venyttely 30min+core 30min
21. 28.11. RPM 45min
22. 29.11. Sisäpyöräily 30min + bodypump 60min + Piloxing 45min
23. 30.11. Sisäpyöräily 30min + vatsa-peppu 30min + bodypump 90min

Olen kovasti haaveillut ehtiväni juoksemaan ja kuntosalille. Nyt molemmat loistavat poissaolollaan, mutta muuta liikuntaa on kyllä kiitettävästi. Tammikuun alussa palaan töihin ja mulla tulee viikkotasolla olemaan paljon tunteja. Katsotaan, minkä verran kerkeän itse muuten liikkumaan. 

Joulukuussa on ollut ja tulee olemaan paljon ihania teemajumppia ja erilaisia maratooneja. Niistä kuitenkin myöhemmin lisää!
 Ihanaa joulukuuta toverit! ♥  



torstai 11. syyskuuta 2014

Sata tonnia täynnä

Hei vaan pitkästä aikaa!

100 000 käyntiä tälle sivustolle tuli täyteen tuossa taannoin ja ajattelin tulla sen kunniaksi päivittämään kuulumisia myös tänne. Aktiivisesti olen kirjoitellut osoitteessa http://lumoavaaelamaa.blogspot.fi/.

Mitä minule kuuluu tänä päivänä?
Sain toisen lapseni noin kaksi kuukautta sitten ja olen nauttinut elämästäni ja rakkaimmistani lähinnä kotoa käsin. Hyppäys yhden lapsen pikkuperheestä nelihenkiseksi perheeksi oli kyllä ihana. Itselläni on erittäin kokonainen- ja kaikinpuolin harmoninen olo. Kahden ihanan hymytytön äitinä on vaan niin ihana olla! ♥ Synnytys itsessään oli kaikkea muuta kuin helppo, mutta lopputulos kaiken tuskan arvoinen. Täältä voit lukea synnytystarinan, jos kiinnostaa.

Liikuntaa ja hyvinvointia yleensäkään en ole unohtanut, vaikka olenkin pullantuoksuinen kotiäiti. :)
Raskaana mulla oli fiilis, että noinkohan enään nautin kovatehoisesta liikunnasta. Tämä oli turha pelko, sillä mitä enemmän sektiosta toivun, sitä enemmän haluan tehdä kovempaa, isommilla painoilla ja tiukemmalla teholla. Eilen tein ekan HIIT- treenini ja voi pojat kuinka hyvältä se tuntui. Ehkä musta vielä tulee vaikkapa GRITT- ohjaaja! ;) Ei voi tietää! Tarkoitus on jokatapauksessa kouluttautua vähän tässä äippäloman aikana, nyt kun uuden lajin opetteluun pystyisi panostamaan..
 
 Myöskin Bodycombattia olen ohjannut nyt muutamat tunnit (koska mulla jäi viime talvena kuvaamatta lisenssivideo raskauden vuoksi ja nyt se täytyisi kuvata) ja sekin alkaa pikkuhiljaa sujua. 
Olen toipunut yllättävän nopeasti lenkkipolulle ja kovempien tuntienkin pariin. Hyvä pohjakunto varmasti auttaa asiaa, harrastinhan liikuntaa läpi raskauden.

Muutkin liikunnanohjaukset olen aloittanut. Vakio- ohjaukseni ajoittuvat sunnuntaille, kun saan tehdä töitä ilman, että joudun palauttamaan äippärahoja takaisinpäin. 
Lisäksi harrastuksena käymme Veera- vauvan kanssa ohjaamassa vauvajumppaa. Mikäs sen ihanampaa, kuin säännöllisesti harrastaa pikkuisen kanssa heti vauvasta asti. Saatan myös tuurailla, jos se sopii meidän perheen aikatauluihin ja elämään.


 



Raskauskilojakin kovasti tiputtelen, tosin ajattelin edetä maltillista tahtia. Minun vatsani oli viimeisillään tosi suuri, joten vatsanahka venyi paljon. Liian nopealla tahdilla on siis pelko, että iho ei kerkeä mukaan. Ikääkin kuitenkin jo sen verran.. Metodini on nyt syödä terveellisesti ja liikkua, eli mitään kepulikonsteja ei ole käytössä. Aloittelin nesteiden poiston kyllä 5:2 dieetillä, mutta tällä hetkellä mulla on sen verran paljon kovatehoistakin liikuntaa elämässä, että niukalla syömisellä en ajatellut pärjätä edes kertaa viikossa. Syön monipuolisesti ja herkuttelen vain kohtuudella. Sillä ne kilot lähtee. Mihinkä tässä valmiissa maailmassa olisi kiire? Onneksi raskauskiloja ei sinänsä ole paljoa, niin ei ihan katastroofitilanne ole. ;)
 



Mutta olipa kertakaikkiaan kiva tulla välillä tänne turisemaan. Onhan tää ollut oma tärkeä henkireikä niin monta vuotta.
Aivan mahdottoman ihanaa syksyä kaikille siellä ruudun toisessa päässä. 

Hymyillään ja nautitaan elämästä satoi tai paistoi! :)









perjantai 28. helmikuuta 2014

Sauvakävely- tuttu laji vuosien takaa palaa liikuntaviikkooni

Viimeinen päivä helmikuuta


Uskomatonta, että jo helmikuussa on kevät koittanut. Vielä en kylläkään liikaa uskalla hehkuttaa: aina on olemassa takatalven pelko.


sivulta suomenlatu.fi
Ostin taannoin itselleni taas kävelysauvat. Minulla oli aikoinaan kävelysauvat, mutta kun harrastin juoksua, niin ei tullut enään käytettyä-> ja ystäväni tarvitsi niitä enemmän.
Nyt kuitenkin raskaana oma lajivalikoimani pienenee koko ajan: pyöräillä en enään uskalla (paitsi sisäpyöräilyä) ja juoksemaan en pysty. Lisäksi vielä hetki sitten oli niin liukasta, että kävelylenkeille en uskaltanut lähteä ilman sauvoja. Nivus- ja lonkkakivut on jo sen verran esillä, että yksi kunnon liukastuminen voisi aiheuttaa pitkän pakkolevon.
sivulta antikvariaatti.fi

Nyt siis olen taas sauvakävellyt about kerran- kaksi viikossa. IHANAA sanon minä! :)

Sauvakävellessä saa hyvin yläkropan mukaan, jolloin kävelystä saa paljon tehokkaamman treenin koko kropalle. Oikealla tekniikalla sauvakävely on tehokas kestävyysliikunnan muoto ja se sopii lähes kaikille.

Olen ostanut aikoinani kirjan Tehokas sauvakävely- Sauvakävelyn salat. Ostin kirjan itselleni oppikirjaksi, jos Personal training- asiakkaani harrastavat ko lajia tai haluavat harrastaa. Nyt tuosta kirjasta on paljon iloa myös minulle. Sauvakävelyn aloitin aikoinani pahimman villityksen aikaan varmaan 15-vuotta sitten. Alusta alkaen pidin tärkeänä oikeanlaisen tekniikan opettelun. Paljon näkee yhä edelleen sauvoja ulkoiluttavia: sauvoja ikäänkuin raahataan perässä. Suosittelen lämpimästi hankkimaan vaikkava juuri edellä mainitun sauvakävelyopuksen, mikäli sauvakävely kiinnostaa.

Viikot vierii hurjaa tahtia ja meikäläisen maha senkun kasvaa. Turvotus on valtava, mutta koitan sitä pitää edes jotenkuten aisoissa ruokavaliolla ja liikunnalla: sekä runsaalla veden juonnilla. Raskaudet ovat todellakin erilaisia. Tämä raskauteni on nostanut painoani terveellisemmästä ruokavaliosta huolimatta suhteessa enemmän kuin edellinen (silloin lähtöpaino oli korkeampi). Vaikkakin ruokavalion lisäksi liikuntaa harrastan myös enemmän nyt kuin n.5,5 vuotta sitten. Toisaalta voihan olla, että juuri liikunta (ja lihaskuntoharjoittelu) keräävät raskauden lisäksi sitä nestettä enemmän ja kunhan jossain vaiheessa töistä jään pois, se tasoittuu. Toiveajattelua?
Noh, toisaalta olen energisempi kuin esikoista odottaessa ja kaikin tavoin aktiivinen. Jaksamistani on ihailtu ääneen ja se lämmittää mieltä. Jos tiedän "liikakilojen" tulleen paljolti turvotuksen vuoksi, tiedän niiden lähtevän myös helposti pois synnärillä ja heti sen jälkeen.

Jokatapauksessa liikuntaviikkoni on taas oikein mukavan oloinen, vaikkakin tällä viikolla omia tunteja on huomattavasti normaalia vähemmän:
Ma:
  • Sisäpyöräily 30min
  • RVP 30minx2= 60min
  • Venyttely 40min
  • Piloxing 55min
  •  
Ti:
  • Core- treeni 30min
  • Sisäpyöräily 30min
  • Piloxing 55min (toistaiseksi viimeinen..)
  •  
Ke:
  • Bodypump 1h
  • Lämpö Jooga 50min
  •  
To:
  • Keppijumppa 45min

Pe:
  • Sauvakävely 40min
  • Venyttely 10min

La:
  • Sisäpyöräily 30min+ 1h= 90min
  • Kieroharjoitteluohjaus 45min (hyvin vähän itse tekemässä)

Su:
  • Sauvakävely
  • Jotain lihaskuntoa+ venyttely?
Määrät tosiaan on koko ajan vähenemään päin ja lajit keventyvät. Koitan silti pysyä aktiivisena ja lepopäivänäkin (tänään) saada arkiaskeleita/sauvakävelyä...
Eiköhän näillä eväillä saa sopivasti energiaa ja elinvoimaa kantoajan loppuosaan ja muutenkin. Kuudes kuukausi raskautta starttaa näinä päivinä, joten voiton puolella jo ollaan.

Mutta nyt ruokaa laittamaan pikkuperheelleni!
Mukavaa viikonloppua!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Mammajooga-ajatuksia sekä muita mietteitä

Raskauden puoliväli

Kuva sivulta vauva.fi
Tästä eteenpäin aika mitä luultavammin menee vieläkin nopeammin. Tai ainakin jos pystyn työelämässä pysymään hyvin kiinni.
Mua on vaivannut viimeiset viikot todella voimakkaat pääkivut, mihin lääkkeetkään eivät pure. Eikä lääkkeitä kyllä sovi liikaa edes napsia. Tänään heti herätessä pääkipu oli niin voimakas, että normaali puheääni sattui aivoihin todella kovaa. Tämä voi olla ihan normaalia näille viikoille, mutta kaikenvaralta yritämme tällä viikolla sulkea raskausmyrkytysvaihtoehdon pois. Raskausmyrkytyksen oireita ovat lisäksi voimakas turvotus (on), kohonnut verenpaine (ei vielä mitattu) ja valkuaiset pissassa (ei vielä testattu). Toivotaan ja uskotaan että pahimmasta ei ole kyse..
On nämä raskaudet vaan niin yksilöllisiä. Ihan toista oli 5,5vuotta sitten kun esikoista odottelin. Olihan sitä tietysti samanverran myös nuorempi silloin! ;)

Asiasta aasinsiltaan: olen pohtinut kovasti noita minun liikuntoja. Omasta duunista en enään suoriudu tavalliseen tapaan: ohjauspäivistä en enään palaudu kunnolla ja alaselkä, lonkka ja nivunen säteilee kipua. Olen nyt radikaalisti vähentänyt ohjauksia ja koittanut sitten liikkua lempeästi kuten uiden, vesijuosten tai kävellen. Neuvola- aika on torstaina ja siellä keskustellaan sitten tulevasta. 


Olen ohjannut tammikuun alusta alkaen 2x viikossa lämpöjoogaa ja tämä kyllä tekee minulle todella hyvää. Tästä innostuneena haluaisin kovasti kokeilla mammajoogaa ihan asiakkaana. Olen ymmärtänyt, että useimmat mammajoogat ovat kurssimuotoisia ja monissa myös keskustellaan paljon tekemisen rinnalla-> valmistaudutaan monella tapaa synnytykseen.

Jokatapauksessa haluaisin mennä kokeilemaan kyseistä lajia jonnekkin.
Lisäksi ajatuksissa on suunnitella itselleni oma "mammajooga" ohjelma kotiin, missä keskittyisin lantiopohjalihaksiin, selän hyvinvointiin ja hengittelyihin muiden lempeiden joogaharjoitusten ohella.

kuva sivulta natha.fi
 Joogaa pidetään loistavana raskausajan liikuntamuotona, sillä jooga rentouttaa, auttaa sopeutumaan vartalon muutoksiin sekä voi helpottaa jopa synnytystä. Synnytystä voi helpottaa nimenomaa syvä hengitys ja erilaiset hengitystekniikat. Niiden avulla on helpompi kestää kipua ja säästellä voimia h- hetken aikoihin.

 Joogassa tavoitellaan rauhallista mielentilaa ja rentoutumista. Tällöin stressihormoonit eivät pääse kohoamaan ja häiritsemään sikiön kehitystä. Sikiöön joogan arvellaan vaikuttavan myös niin, että se tehostaa istukan verenkiertoa ja parantaa näin sikiön ravinnon- ja hapensaantia.

Äitiys/mammajoogassa tosiaan treenataan rauhallisesti lihaskuntoa ja -tasapainoa, ylläpidetään liikkuvuutta sekä opetellaan keskittymään ja rauhoittumaan sekä rentoudutaan.

Oletko sinä testannut mammajoogaa? Ja jos niin millaista se oikeasti oli?


Nyt olympialaisten ääreen ja ehkä illalla joogaamaan! :)



keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Urheilun juhlaa

Helmikuussa jo mennään!!!!

Moi vaan! Uusi viikko, uusi kuu ja Urheilun juhla on monellakin tapaa täällä. Kyllä on tulevina viikkoina penkkiurheilua tiedossa ja paljon! Olympialaisten kunniaksi olen suunnittelemassa teemaspinningiinkin Urheilun juhlaa- tuntia. Polkaistaan sisäpyöräilymaratooni tulevana lauantaina ja vedän itse 2h kolmesta. Ja juuri viimeiset mehut rutistetaan irti Urheilun Juhlaa-teemalla. Olen jo aiemmin hankkinut urheiluteemaan sopivia kipaleita/levyjä ja nyt ostin vielä pari kokoelmaa lisää. RRRRRakastan urheilua ja urheilun tsemppimusiikkia. Ja etenkin nostalgista sellaista: musiikkia joka koskettaa meitä suomalaisia paljon.
Omaan tuntiini sisältyy monia iloisia tunteita ja mukavalla tavalla "pöllittyjä" biisejä, kuten tämä yllä oleva. Kuka voisi unohtaa vuoden 1995 ja ensimmäisen Ruotsin kaadon MM- finaalissa. Se oli hienoa se ja onneksi monta muutakin kertaa on saatu balsamia haavoille, mooonta kertaa aiemmin oli Ruåtsi kuitenkin karvasta kalkkia meille syöttänyt.
Itse fiilistelen myös paljon jalkapallomaailmasta tutuilla biiseillä, kuten Campione 2012. Biisi on tuttu myös taannoisesta Bodypumpista, missä se esiintyi selkäbiisinä. Joka kerta kun kyseisen pumpin vedin, minut valtasi aivan äärettömän kova Italia kaipuu. Sielläkin San Sirolla tätä kuunneltiin.

Hyviä ja hauskoja tsemppibiisejä löytyy myöskin viimevuodelta kuten Samppa Linna ja Juti kumppaneineen: Grillataan. Tämänkin tahtiin on poljettu jo viime keväänä ja ehdottomasti viikonloppuna uudelleen!
Omaan Urheilun juhlaani kuuluu tietysti myös treeni. Tällä viikolla on luvassa:
  • 2h Bodypump
  • 2h Lämpöjooga
  • 4h Sisäpyöräily
  • 3x 30min RVP
  • Vesijuoksua ja Uintia 
Varmaan jotain muutakin vielä, mutta onhan sitä tässäkin! :)

Olympialaisten ajaksi voisi tuoda spinningpyörän olohuoneeseen, josko sitä innostuis enemmän aerobista harrastamaan. Mun raskauskroppani kerää ihan järkyttävät määrät nestettä: sormia ei aina pysty edes kunnolla koukistamaan. Pitää siis juoda vielä enemmän vettä ja pistää nesteet liikkeelle aerobisen liikunnan avulla. Aamulenkkejä kävellen tulee varmaan taas tehtyä, nyt kun miehellä alkaa pitkät vapaat. En halua jättää pikkutyttöä edes kävelylenkin ajaksi yksin, vaikka kohtahan yksinoloakin pitää alkaa treenaamaan.
Mutta nyt lähdetään Spagettibolognesea syömään ja sitten hoitoon ja töihin.
Loistavaa keskiviikkoa ja tulevia Olympiaviikkoja kaikille! :)