Surua ja murhetta, mutta kyllä se tästä
Viime viikon sisäpyöräilymaratooni sujui hyvin ja olen tulossa siitä juttua kirjoittamaan viikonloppuna. Tämä viikko on sujunut erittäin kiireisissä merkeissä: töitä riittää ja lisäksi moni ohjelma vaihtuu tällä viikolla, eli vielä ekstrahommaa on siitäkin tullut. Lisäksi flunssa on yrittänyt ottaa vallan, mutta taistelen kovasti vastaan. Töissä on mennyt mukavasti ja ohjauksista ja ihanista asiakkaista sekä työkavereista olen kyllä saanut lisää voimavaroja. ♥
Tänään herättiin ikävissä merkeissä: kissamme rääkyi aika kovin ja kun päästiin toiseen huoneeseen häntä kattomaan, näky oli lohduton: rakkaalla lemmikillämme oli koko alaruumis halvaantunut, eli verenkierto ei puolta kehosta tavoittanut. Ihana Iitumme lähti siis tänään viimeiselle matkalleen. :(
Mitään ei olisi ollut tehtävissä, hän olisi kuollut ilman nukutustakin.
Iitu eli onnellisen elämän lähes kahdeksan vuotiaaksi ja onneksi saimme olla hänen vierellään viimeisillä hetkillä. ♥♥♥
Loppuajasta hänestä tuli oikein superhellä tyttö, aina kehräämässä sylissä. Ikävä tulee, ei voi mitään! :(
Palaan viikonloppuna asiaan paremmalla ajalla. Kaikkea kivaa on tänne luvassa, mutta jos vaikka sisäpyöräilymaratoonista (ja teidän kysymyksiin vastaamalla) aloittaisin! :)
Voi ei. Vaikkei itselläni lemmikkiä olekaan, voin hyvin kuvitella, että mieli on nyt maassa. Ja varmaankin vaikea paikka, kun tuli ilmeisesti aika yllättäen. Voimia, paranemisia ja hyviä ohjauksia!
VastaaPoistaKiitokset tsemityksestä. Meillä on ollut karvaisten ystäviemme kanssa viime aikoina surua ja murhetta, kun olemme menettäneet niitä useamman! :( Mutta vallan luonnollistahan se toki on. Kyllä meidän kissarouvan poismeno tuli todella puun takaa ja kyllä veti kyllä surulliseksi. Mutta hän ei joutunut kärsimään ja ihanaa, että olimme siinä vieressä viimeiset hetket. ♥
VastaaPoista